Mihin on keskusteluista hävinnyt sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteensovittaminen? Eikö integraatio enää kiinnosta valinnanvapauden rinnalla? Sote-uudistuksen ydinajatuksenhan piti olla asiakkaan kokonaisvaltainen kohtaaminen ja tarpeisiin vastaaminen. Niiden avulla oli tarkoitus säästää.
Asiakkaan yksilöllisten tarpeiden ympärille oli tarkoitus koota saumattomia palvelukokonaisuuksia. Eri alojen ammattilaisten tuottamat palvelut piti sovittaa yhteen. Hoidon, avun ja kuntoutuksen kokonaispaketti suunniteltiin tarjottavaksi yhdeltä luukulta. Onko tämä kaikki unohdettu?
Sote-keskustelua on pitkään ohjannut poliittisen päätöksenteon aikataulu ja sen aiheuttama epävarmuus. Uskon, että integraatio ei ole unohtunut. Se on edelleen vahvasti mukana. Esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden palvelut integroivien perhekeskusten kehittämistyö etenee koko Suomessa.
Integraatioon tarvitaan uusia toimintatapoja. Niiden tulee sulauttaa yhteen terveyden- ja sosiaalihuollon eri tasoja. Integraatio yhdistää uudella tavalla työntekijät. Se häivyttää ammattien ja tieteenalojen välisiä rajoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon aiemmin aidatut kentät yhdistyvät, ja tälle kentälle tulee uusia pelaajia varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta ja järjestöistä. Yhteisen asiakkaan hyväksi työskennellään yhdessä.
Voi kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Avoimen asenteen, yhteisen kielen ja vuorovaikutuskulttuurin puuttuessa moniammatillinen yhteistyö voi latistua näennäiseksi rinnakkain työskentelyksi. Jos muiden alojen edustajia ei opita tuntemaan eikä luottamusta kehity, riski omiin poteroihin jumiutumisesta kasvaa. Ammattien välinen yhteistyö on toistuvasti listattu sote-kentän tärkeimpiin tulevaisuuden osaamisalueisiin. Ilman sitä integraatiossa ei onnistuta.
Yliopistoyhteisön pitää tarjota mahdollisuus tiedekuntien ja oppiaineiden rajat ylittävään vuorovaikutukseen ja osaamisen kehittämiseen. Yhteistyötä opitaan vain, kun opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden yhteistyölle on tehty tilaa.
Tutkimuksen ja koulutuksen sote-kenttä laajenee yliopistossamme hyvää vauhtia. Esimerkkeinä vanhempien avuksi kehitetty, monitieteiseen tutkimukseen perustuva Voimaperheet-toimintamalli sekä kuvitteellisten asiakastapausten ympärille rakentuva Monelle-koulutus, jossa eri tiedekuntien ja korkeakoulujen opiskelijat oppivat yhdessä. Entistä monialaisempaa yhteistyötä tehdään tiedekuntien ja kauppakorkeakoulun yhteisessä Sote-akatemiassa, jossa tarkoituksena on edistää monitieteistä tutkimusta ja tarjota koulutusta uudistuvan sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeisiin.
Sote-integraation siemenet kylvetään kampuksilla. Meidän on otettava oma vastuumme integraation onnistumisesta.
Miia Tuominen
Kirjoittaja on Turun yliopiston Sote-akatemian kehityspäällikkö.
