Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Tutkimusasemat tarjoavat ainutlaatuiset puitteet muuttuvan luonnon tutkimiseen

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö kenttäasemineen tukee monitieteistä ja kansainvälistä tutkimusta. Utsjoella sijaitseva Lapin tutkimuslaitos Kevo tarjoaa sijaintinsa vuoksi poikkeuksellisen mahdollisuuden seurata, miten ilmastonmuutos vaikuttaa lajien selviytymiseen ja levittäytymiseen pohjoisemmaksi. Tänä kesänä Kevolla vietettiin myös tutkimuslaitoksen ensimmäistä väitöstilaisuutta.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköön kuuluvan Lapin tutkimuslaitos Kevon 61. kenttäkausi alkoi juhlavasti 1. kesäkuuta MSc Yann Czorlichin väitöstilaisuudella. Väitöskirjassaan Czorlich osoitti, että Atlantin lohi saavuttaa sukukypsyyden aiempaa varhaisemmin, ja Tenojoelle kutemaan palaavien kalojen koko on pienentynyt viimeisen 40 vuoden aikana.

Czorlich totesi tutkimuksessaan, että suurikokoiset ja myöhään sukukypsiksi kehittyvät Tenojoen lohet eivät selviydy ja lisäänny yhtä tehokkaasti kuin aiemmin sukukypsyyden saavuttavat yksilöt. Tämä vähentää suurikokoisten lohien geenien siirtymistä seuraavalle sukupolvelle.

– Tämä vaikuttaa tietysti kalastuksen houkuttelevuuteen Tenojoella, mutta sukukypsyyden aikaistuminen voi vaikuttaa myös lisääntymiseen, sillä lohen koko korreloi sen lisääntymismenestyksen kanssa, Czorlich sanoo.

Yann Czorlichin (keskellä) väitöstilaisuuden vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Anna Kuparinen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Kari Saikkonen Turun yliopistosta. Kuva: Sakari Alhopuro, 1.6.2019

Kevon historian ensimmäinen väitös muistuttaa biodiversiteettiyksikön kaltaisten toimijoiden tarjoamien tutkimusinfrastruktuurien merkityksestä yliopistolle. Kaksi ja puoli vuotta sitten perustetun biodiversiteettiyksikön muodostavat luonnontieteellinen museo, aerobiologian yksikkö ja LUMA-keskus Turun yliopiston kampusalueella, kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa, Tiedekeskus Tuorla, Saaristomeren tutkimuslaitos Seilin saarella sekä Lapin tutkimuslaitos Kevo Utsjoella.

– Kuten muidenkin yliopistoyksiköiden, myös biodiversiteettiyksikön toimintaan kuuluvat monitieteinen tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Vaikka se ei olekaan opetusyksikkö, yksin Kevon tutkimusasemalla sen 60-vuotisen historian aikana tehdystä tutkimuksesta on valmistunut yli 80 väitöskirjaa, kertoo professori Kari Saikkonen.

Saikkonen nimitettiin kesäkuussa 2018 subarktisen ekologian professoriksi biodiversiteettiyksikköön. Nimityksen taustalla on lääkintöneuvos Sakari Alhopuron tekemä 1,5 miljoonan euron lahjoitus kolmen professuurin perustamiseen. Kaksi muuta professuuria liittyvät luonnon monimuotoisuuteen ja Saaristomereen.

Väitöstilaisuus houkutteli paikalle tutkijoiden ja opiskelijoiden lisäksi myös paikallisia kuulijoita. Utsjokilaiset Heidi Eriksen ja Kati Eriksen saapuivat kuuntelemaan väitöstilaisuutta, koska jokisaamelaista kulttuuria edustavat sisarukset ovat kiinnostuneita loheen liittyvästä uudesta tutkimustiedosta. Sisarukset huomasivat, että Czorlich on hyödyntänyt tutkimuksessaan myös heidän lapsenaan keräämiä suomunäytteitä. – Keräsimme suomunäytteitä lapsena, sillä niistä sai 10 markkaa yhdestä pussista. Isämme oli aktiivinen kalastaja, joka on toiminut myös monien lohitutkijoiden informanttina, Heidi Eriksen kertoo. Kuva: Sakari Alhopuro, 1.6.2019

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa lajien välisiin vuorovaikutussuhteisiin ­– tutkimusasemat mahdollistavat myös valoilmaston tarkastelun

Kevo on perustamisestaan lähtien ollut vahvasti kansainvälinen ja monitieteinen tutkimusasema, jonka vetovoima on vahvistunut, kun erilaisten pitkäaikaisseurantojen ja pitkäkestoisten kenttäkokeiden arvo tutkimukselle on ymmärretty paremmin. Esimerkiksi 70-luvulla perustetut metsänrajapuutarhat ja Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan istutetut koivut, yhdessä tutkimuksen modernien työkalujen kanssa, tarjoavat ainutlaatuiset puitteet ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiselle.

– Biodiversiteettiyksikön toimipisteet tarjoavat poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet tarkastella lämpötilan lisäksi valoilmastoa, mikä on ilmastonmuutoskeskustelussa jäänyt lähes huomiotta. On kiinnostavaa, miten lajit kykenevät selviytymään ja levittäytymään pohjoista kohti, jos ilmasto lämpenee oletetulla tavalla. Lapissa tulee aina olemaan kesällä yli kahden kuukauden valoisa jakso ja vastaavasti talvella pimeä kaamosaika, riippumatta siitä kuinka lämpimäksi ilmasto muuttuu, Saikkonen huomauttaa.

Professori Kari Saikkosen mukaan ilmaston lämpeneminen ja valoilmasto tuo haasteita lajien välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Omassa tutkimuksessaan Saikkonen keskittyy erityisesti subarktiseen ekologiaan, valoilmastoon ja mikrobien rooliin eliöyhteisössä. Kuva: Sakari Alhopuro, 1.6.2019

Saikkosen mukaan erityisen kiinnostavaa on se, miten eliöiden väliset vuorovaikutukset kehittyvät muuttuneessa tilanteessa. Vaikka yksittäiset lajit kykenisivätkin sopeutumaan ilmaston lämpenemiseen tai uuteen valoilmastoon, lajien välisille vuorovaikutussuhteille on haastavaa, jos ne käyttävät valon ja lämpötilan vuodenaikaismuutoksia eri tavoin toimintojensa ja käyttäytymisensä vuodenaikaiseen säätelyyn.

– Seuraukset ovat havaittavissa jo nyt esimerkiksi muuttolintujen menestyksessä. Osa lajeista hyötyy, mutta toisille aikaistunut kevät voi koitua kohtalokkaaksi, jos ne saapuvat pesimään liian myöhään, jolloin esimerkiksi niiden ravintonaan käyttämät hyönteiset eivät enää ole runsaimmillaan poikasten kuoriutuessa, Saikkonen kertoo.

Kasvitieteen professori Paavo Kallio perusti Lapin tutkimuslaitos Kevon, joka valmistui vuonna 1958. Kallio toimi tutkimuslaitoksen johtajana vuosina 1956–1976. Kuva: Sakari Alhopuro, 1.6.2019

Kevon tutkimusasema sijaitsee Ylä-Lapissa Utsjoella, Kevojärven rannalla. Kevolla tutkitaan pohjoista luontoa sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta.