Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Turussa on hoidettu niin kuppaa kuin koleraa – näin kaupunki on muuttunut sairauksien mukana

Sairaudet ja lääketieteen kehitys ovat muovanneet Turkua keskiajalta lähtien. Pyhän Yrjänän spitaalihospitaalin sijaintia arvuutellaan yhä, Tyks on kulkenut nykyiselle paikalleen jokirannasta ja lähivuosina kaupunkiin nousee kaksi uutta sairaalarakennusta.

Nykyisen keskustan alueella on keskiajalla hoidettu spitaaliin sairastuneita. Joidenkin tietojen mukaan hospitaali on ollut Puolalanmäen alueella.

– On oletettu, että se olisi sijainnut kauppatorin kulmilla, ortodoksisen kirkon ja Yliopistonkadun kulmassa, toteaa arkeologian dosentti Liisa Seppänen.

Seppäsen mukaan yksi vaihtoehto on, että hospitaali on sijainnut Casagranden korttelin alueella Vähätorin reunalla.

–Mielestäni oikeampi paikka on lähempänä jokirantaa.

Varhaisin kirjallinen maininta Pyhän Yrjänän hospitaalista on vuodelta 1355. Hieman tämän jälkeen Turku kasvoi voimakkaasti ja kaupunkialue ulotettiin myös joen länsipuolelle.

Keskiajan Euroopassa oli tapana perustaa sairaalat kaupunkialueen ulkopuolelle ja kaupunkiin johtavan tien varrelle. Sekin puoltaa tulkintaa, jonka mukaan Pyhän Yrjänän hospitaali olisi sijainnut lähempänä siltaa ja tietä, joka vei Suurtorilta joen yli ja ulos kaupungista.

Liisa Seppänen Casagrandentalon edessä.
Liisa Seppänen Casagrandentalon edessä. Seppäsen mukaan keskiajan Turun sairauksista on paljon selvittämätöntä tietoa. Kuva: Sara Harju

Maanalainen muistopaikka spitaalin uhreille

Casagranden korttelin alla on Pyhän Hengen kappeli. Se on muistopaikka, jossa lepää noin 650 vainajaa. Tummasävyisen huoneen seinällä on metallilevyjä, joiden takana olevat hautalokerot sisältävät paljon tutkimatonta tietoa keskiajan Turusta.

1980-luvun lopulla Eerikinkadulle rakennettiin Julinin talo. Rakentamista edelsivät arkeologiset kaivaukset, joissa löydettiin laaja hautausmaa. Pitkään oletettiin, että vainajat on haudattu sinne uuden ajan alussa eli 1500-luvun lopussa.

– Ajateltiin, että paikalla sijainnut hautausmaa ajoittuisi Pyhän Hengen kirkon rakentamisen ajankohtaan 1500-luvun lopulle, ja sinne olisi haudattu kaupungin suomenkielistä ja vähävaraisempaa väestöä, kuten piikoja ja renkejä.

Tänä vuonna tutkijat kuitenkin ajoittivat yhden vainajista 1400-luvulle. Se muutti käsityksen hautausmaan käytöstä ja todisti, että alueelle on haudattu ihmisiä jo keskiajalla.

– Tämä vaikuttaa siihen, että kaikki aiempi tutkimus joudutaan kyseenalaistamaan – olivatko vainajat sittenkään renkejä tai piikoja, vai oliko osa heistä esimerkiksi keskiajalla paikalla sijainneen sairaalan hoidokkeja? Seppänen pohtii.

Hautausmaa on voinut kuulua keskiaikaiselle instituutiolle, jossa on hoidettu sairaita. Casagranden talon lähettyvillä on todennäköisesti sijainnut 1300-luvun loppupuolelta lähtien Pyhän Hengen laitos, joka oli hospitaali ja synnytyssairaala. Samalla alueella on voinut olla myös aiemmin mainittu spitaalisairaala, Pyhän Yrjänän hospitaali.

Se tiedetään, että vuonna 1620 spitaalisairaala siirtyi Turusta Seilin saarelle Nauvoon. Saarelle eristyksiin vietiin myös esimerkiksi yksinäisiä, raskaana olevia naisia sekä mielenterveyspotilaita. Pyhän Yrjänän hospitaali ei ollut Turun ainoa hospitaali – myös esimerkiksi Mikaelinkirkon läheisyydessä oli sellainen.

Seppänen toteaa, että keskiajan terveysolosuhteista on haastavaa saada tietoa,koska keskiaikaisia vainajia ei ole tutkittu. Ensimmäiset arkeologisissa kaivauksissa löytyneet vainajat otettiin Casagranden ja Julinin korttelin alueelta talteen 1960-luvulla.

– Ainoat vainajat, jotka arkeologisissa kaivauksissa on saatu esille ja säilytetty tulevia tutkimuksia varten, sijaitsevat Turussa täällä Pyhän Hengen kappelissa, toteaa Seppänen.

Turussa kaikkein pisimpään käytössä ollut hautausmaa sijaitsee Tuomiokirkon yhteydessä, jonne on haudattu vainajia 1300-luvun alusta 1800-luvulle saakka.

– Parhaimman läpileikkauksen tautien historiasta saisi, jos tutkittaisiin Tuomiokirkon alle haudattuja vainajia.

Hospitaaleista lääninsairaalaan

Vaikka hospitaaleissa pyrittiin lievittämään sairauksia, ne eivät olleet varsinaisia sairaaloita: hospitaali tarjosi turvapaikan ihmisille, jotka eivät omin avuin pärjänneet yhteiskunnassa.

Koko Suomen ensimmäinen sairaala, Turun Lasaretti perustettiin vuonna 1759 Eskelinkadun ja Läntisen Rantakadun kulmaukseen. Lasaretin ja sittemmin lääninsairaalan myötä hospitaalit hiipuivat ja sairaanhoitomalli ylipäätään muuttui.

Vuonna 1784 lääninsairaala siirtyi Sairashuoneenkadulle. Sitä ennen samalla tontilla oli vaivaistalo ja hospitaali. Kadun nimi siis juontuu sairaanhoitohistoriasta, vaikka nimi annettiin vasta 1827 sattuneen Turun palon jälkeen. Nykyään lääninlasaretin alkuajoista on jäljellä yksi rakennus – sairaalan henkilökunnalle 1830-luvulla rakennettu puinen asuintalo.

Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen kertoo, että aikanaan sairaalarakennukset olivat tavallista taloa komeampia.

– Kyllä ne erottuivat katukuvasta ja olivat nimekkäiden arkkitehtien suunnittelemia.

Kirsi Vainio-Korhonen kuvassa Historicumilla
Kirsi Vainio-Korhonen on tutkinut esimerkiksi kätilöiden ja seksityöläisten elämää 1800-luvun Suomessa. Kuva: Sara Harju

Sairashuoneenkadulta lasaretti muutti vuonna 1856 parin korttelin päähän Puistokadun varteen. Vuonna 1881 se siirtyi Kiinamyllynkadulle, rakentamattomalle mäelle, jossa sairaala-alue rakennuksineen laajenee edelleen.

Merkittävän osan lääninsairaalan toiminnasta muodosti kuppasairaala. Pelätty kansantauti jylläsi 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla kaikkialla Euroopassa. Kuppaosastolla hoidettiin sekä lapsia että aikuisia. Tauti ei tarttunut ainoastaan sukupuoliyhteydessä vaan myös suun haavaumien kautta, ja sitä ilmeni siksi kaiken ikäisillä ihmisillä.

Tämän päivän Turussa on edelleen muisto toisesta 1800-luvun vitsauksesta, kolerasta. Tauti saapui Eurooppaan Intiasta, ja elokuussa 1831 Turussa havaittiin ensimmäinen tartunta.

Kolera tappoi tunneissa ja laki velvoitti, että uhrit oli haudattava välittömästi. Tapana oli, että hautausmaat sijaitsivat kaupungin ulkopuolella. Itäharjulle perustettiin kolerahautausmaa, joka on säilynyt tähän päivään saakka. Koleran uhreja on haudattu myös nykyisen Kakolanmäen juurelle.

Vielä 1800-luvulla oli hyvin harvinaista, että sairauden sattuessa ylipäätään mentiin sairaalaan. Lääkärit tekivät kotikäyntejä ja kotiin voitiin palkata hoitava henkilö, jos siihen oli varaa.

– Jos oli suinkin mahdollista, ihmiset hoidattivat itsensä kotonaan. Yleensä sairaala oli sellaisten paikka, joille ei ollut turvaverkkoa tai lähipiiriä, Vainio-Korhonen kertoo.

Kun Suomeen perustettiin kunnallishallinto 1800-luvun jälkipuolella, sairaanhoidon järjestämisestä tuli kuntien velvollisuus. Terveyskeskukset taas syntyivät Suomessa 1970-luvulla kunnanlääkärijärjestelmän jatkeeksi.

Nykyisten terveyskeskusten edeltäjänä voi pitää kulkutautisairaaloita. Sellainen oli esimerkiksi Luostarinkadulla Kaskenmäellä sijainnut kuumelasaretti, joka oli kaupungin omistuksessa. Se toimi 1800-luvun puolivälissä myös synnytyssairaalana.

– Siitä oli myös aikalaiskeskustelua, että onko se sovelias paikka. Arvosteltiin sitä, että toisessa päässä hoidetaan kulkutautipotilaita ja toisessa päässä on synnytyksiä, kertoo Vainio-Korhonen.

Sairaala-alue kasvaa kohisten

Kun lääninsairaala aloitti toimintansa Eskelinkadulla 1700-luvulla, potilaspaikkoja oli yhteensä kuusi. Nyt vuonna 2019 Tyksin sairaaloissa on yhteensä 903 sairaansijaa eli vuodepaikkaa. Lisäksi Tyksin läheisyydessä on tukku yksityisiä lääkäriasemia.

Lääninsairaalasta tuli Turun yliopistollinen keskussairaala vuonna 1958. Alun perin kantasairaalan rakennuksia Tyksin mäellä päätettiin nimetä aakkosten mukaan. Lääninsairaala sai nimekseen A-sairaala. 1960-luvulla alettiin suunnitella uutta sairaalaa, joka lyhentyi U-sairaalaksi. Seuraavaa rakennushanketta kutsuttiin Tulevaisuuden sairaalaksi, joten saatiin T-sairaala.

Nykyisen sairaalakompleksin jatkeeksi on rakenteilla uusi T3-sairaala, jossa tullaan hoitamaan esimerkiksi lasten ja nuorten sairauksia, naistentauteja ja synnytyksiä. Uudelle sairaalalle etsitään nimeä kilpailun kautta.

Yleislääketieteen professorin Päivi Korhosen mukaan suomalaisessa terveydenhuollossa on käynnissä kilpavarustelu, joka juontaa juurensa keskusteluun terveydenhoitopaikan valinnanvapaudesta.

– Ajatus siitä, että ihminen valitsee mieleisensä paikan, johti siihen, että julkisen terveydenhuollon oli pakko ruveta mainostamaan itseään. Jokaiseen keskussairaalaan ruvettiin rakentamaan uusia, viihtyisämpiä ja tilavampia rakennuksia.

Mikron tontille Tyksin kantasairaalan viereen ollaan rakentamassa uutta psykiatrista sairaalaa. Korhosen mielestä psykiatrisen sairaalan rakentaminen muun sairaalatoiminnan läheisyyteen poistaa stigmaa mielenterveysongelmien ympäriltä. Se osoittaa, että mielenterveyden ongelmat ovat sairauksia siinä missä muutkin.

– Mielisairaalalaitos on Suomessa ollut vankka pitkän aikaa. Uutta on, että se tuodaan lähelle muuta sairaalahoitoa, Korhonen toteaa.

Päivi Korhosen mukaan lääketieteen on tulevaisuudessa reagoitava sekä ikääntyneiden kasvavaan määrään että ilmastonmuutokseen. Kuva: Sara Harju

Tulevaisuuteen varaudutaan tutkimuksella

Turussa ollaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan hieman keskimääräistä terveempiä. Tällä hetkellä yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy Suomessa on mielenterveyden häiriöt. Toisena listalla tulevat tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Suuria sairausryhmiä ovat myös valtimotaudit ja syövät sekä ikääntyneellä väestöllä dementia.

Päivi Korhonen toteaa, että samat taudit ovat yleisiä vielä jonkin aikaa tulevaisuudessa, koska ne ovat suurten ikäluokkien sairauksia. Ihmiset elävät aiempaa pidempään, ja se tulee myös näkymään katukuvassa.

– Nyt eletään pitkäikäisyyden vallankumousta, Korhonen sanoo.

Korhonen toteaa, että nykyistä terveydenhuoltoa vaivaavaan krooniseen lääkäripulaan pystytään osittain vastaamaan digitalisaation mahdollistamalla etälääkäri- ja chat-toiminnalla.

–Jos digipalvelut ja tekoäly hoitavat osan terveemmän väestön satunnaisista terveyshuolista, sairaammat ihmiset saavat aikoja.

Tänä päivänä lääketieteellisen hoidon kehittyminen näkyy Turussa vahvasti.

– Lääketieteessä on 50 eri erikoisalaa, ja Turussa on kaikki ne edustettuna, Korhonen kertoo.

Artikkeli on osa Aurora-lehden Muuttuva Turku -sarjaa, jossa Turun yliopiston asiantuntijat tarkastelevat kaupungin historian ja nykyhetken ilmiöitä sekä luovat katsauksia tulevaisuuden Turkuun.