Turun Tiedepuistoon ollaan luomassa uuden kaupunkirakentamisen mallia, jossa työ ja vapaa-ajanvietto eivät enää erotu toisistaan aiempaan tapaan. Oli sitten kyse tunnin junasta, 10 000 uudesta työpaikasta tai eri kaupunginosia yhdistävästä raitiovaunuliikenteestä, tutkijoiden mukaan Turussa on nyt kova tahtotila rakentaa tulevaisuuden kaupunkia.
Erilaisten ihmisten yhteenliittyminä kaupungit elävät jatkuvassa muutoksessa. Kaupungit myös kilpailevat keskenään esimerkiksi asukkaista, osaamisesta ja yrityksistä.
– Kaikki kaupungit haluavat olla houkuttelevia, viihtyisiä ja luovia keskittymiä. Kaupunkien imagot luodaan aina tietyillä alueilla, ja Turussa tätä imagotyötä tehdään ennen kaikkea kaupungin kärkihankkeissa, kertoo talousmaantieteilijä, tutkimusjohtaja Päivi Oinas Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitokselta.
Turussa on tällä hetkellä käynnissä kolme kaupunkikehittämisen kärkihanketta. Siinä missä Smart and Wise Turku keskittyy kaupungin modernin infran päivittämiseen, keskustan ja Tiedepuiston kärkihankkeet ovat merkittäviä alueellisia kehittämisprojekteja. Ne koostuvat lukemattomista toteuttajista ja pienemmistä kehityshankkeista, jotka pyrkivät muun muassa toiminnallisen ympäristön kehittämiseen ja palveluiden ja liiketoimintamallien uudistamiseen.
Kärkihanketta toteutetaan niin sanotulla triple helix -mallilla, jossa alueen kasvua vauhdittavat yhteistyössä julkinen sektori, yliopistot ja korkeakoulut sekä elinkeinoelämä. Myös kaupunkilaisilta ja opiskelijoilta on kysytty näkemyksiä kehittämissuunnitelmiin.
Tiedepuiston kärkihankkeessa Turun yliopistokampukselta Kupittaalle ja edelleen Itäharjulle ulottuva alue nähdään kaupungin merkittävimpänä osaamisen ja korkean teknologian työpaikkojen kasvukeskuksena. Tiedepuistoa kehittämällä yritetään taata osaavan työvoiman saatavuus myös tulevina vuosikymmeninä.
Vaikka monissa suomalaiskaupungeissa on tiedepuistoja, Turun Tiedepuisto poikkeaa olennaisesti muista.
– Perinteiset tiedepuistot ovat siiloja, jotka ovat erillään kaupunkien keskuksista ja hiljenevät iltapäivällä viiteen mennessä. Turussa alue on lähellä ydinkeskustaa ja siellä pyritään tulevaisuudessa kehittämään monipuolisesti myös vapaa-ajan toimintaa, Oinas sanoo.
Tiedepuiston kärkihanke on valtava kokonaisuus. Puhutaan miljardien potentiaalisista investoinneista ja miljoonasta neliöstä uutta rakentamista. Jo valmistunut vierailukeskus Joki ja rakenteilla oleva Aurum-rakennus on liitetty osaksi Tiedepuiston kärkihanketta. Paljon kohkattu Tunnin juna, nopea junayhteys Turun ja Helsingin välillä, liittyy sekin vahvasti Tiedepuiston kehittämiseen. Jos kaupungin visiota on uskominen, kaikki tämä on vasta alkusoittoa tulevalle.
Näin suuret kehittämiskohteet vievät aikaa. Tiedepuiston kärkihankkeen suunnitelmat jatkuvat vuoteen 2050 saakka. Alueen on tarkoitus toimia ensimmäisenä koealustana uudenlaiselle kaupunkisuunnittelulle, jossa korostuvat muun muassa hiilineutraalius ja resurssiviisaus, palvelujen ohjaus ja liikenteen ja liikkumisen eri muotojen kehittäminen.
Innovaatiot syntyvät luovista kohtaamisista
Kun kärkihankkeen suunnitelmissa Kupittaalle ja Itäharjuun on visioitu 10 000 uutta työpaikkaa ja 20 000 uutta asuntoa, on selvää, että tulevaisuuden Turkua rakennetaan nyt määrätietoisesti Turun Tiedepuistoon.
– Tiedepuiston kärkihanke on hyvä osoitus siitä, että Turun kaupunki on ajan hermoilla kaupunkikehittämisessä, sanoo kauppakorkeakoulun Centre for Collaborative Researchin (CCR) tutkimusjohtaja Aki Koponen tyytyväisenä.
Kaupunkikulttuurin intoilijalla on aihetta olla mielissään. Vuosikymmenen alussa Koponen oli mukana hankkeessa, jossa arvioitiin kulttuuripääkaupunkivuoden vaikutuksia Turun kaupungin talouteen ja liiketoimintaan, eikä innostavan projektin jälkeen ollut paluuta perinteisempiin taloustieteen tutkimusaiheisin. Nyt Koponen johtaa Turun kaupunkitutkimusohjelman hiljattain rahoittamaa hanketta, jossa Turun Tiedepuistoa tarkastellaan luovien kohtaamisten laboratoriona ja vuorovaikutteisen kaupunkikulttuurin kehittäjänä.
Hankkeessa kootaan yhteen arkkitehtuurin osaamista Tampereelta ja taloustieteen, talousmaantieteen ja aluekehittämisen osaamista Turun tiimistä. Ennen Turun Tiedepuistoon liittyvää projektia Oinas johti kansainvälistä tutkimushanketta, jossa tarkasteltiin Turun Tiedepuiston lisäksi Bostonin, Medellínin, Bangkokin, Kapkaupungin ja Christchurchin innovaatioalueita. Innovation districts in emerging and advanced economies for Sustainable Urban Development (IDeaS) -hankkeen yhtenä tuloksena oli, että Turun Tiedepuistolla on potentiaalia kehittyä monipuoliseksi ja eläväksi kaupunkialueeksi, jolla on vahvat innovaatioalueen tunnusmerkit.
Turun kaupungin hallinnossa alueen kehittämisessä on kunnianhimoiset tavoitteet. Kaupungin tiedottaessa Tiedepuiston tulevaisuuskuvasta kaupunginjohtaja Minna Arve totesi, että ”Tiedepuistolla on mahdollisuus olla globaalisti merkittävä innovaatiokeskittymä, jossa alueen elinkeinoelämä, korkeakoulut sekä elinkeinoyhtiö toimivat ainutlaatuisella tavalla yhteisten päämäärien eteen.”
Vielä Tiedepuisto ei Koposen ja Oinaan mukaan kuitenkaan ole valmis innovaatioalue.
– Toistaiseksi siellä on toisistaan erillään olevia rakennuksia, jotka tuottavat eri alojen toimijoiden arjen siiloutumista. Näitä rutiineja voidaan kuitenkin häiritä luovilla kohtaamisilla, tutkijat toteavat.
Luovilla kohtaamisilla Koponen ja Oinas viittaavat innovaatiotutkimuksesta tuttuun ajatukseen erilaisten ihmisten yhteentörmäämisistä, jotka voivat synnyttää uusia ajatuksia ja innovaatioita.
– Spontaaneja luovia kohtaamisia tapahtuu tietenkin koko ajan, eikä innovatiivinen törmäily ole käsitteenä uusi. Uutta on kuitenkin se, että niiden ohjaaminen on otettu osaksi strategista kaupunkikehittämistä, Koponen sanoo.
Koposen ja Oinaan hankkeessa Tampereen yliopiston arkkitehdit luovat Turun Tiedepuistoon kokeellisia tiloja, joihin tuodaan uudenlaista toimintaa, mikä pakottaa ihmiset tarkastelemaan ympäristöään ja omaa toimintaansa uudessa valossa.
– Taiteellisen intervention vaikutuksia tutkimalla on mahdollista löytää uudenlaisia kaupunkirakentamisen, liiketoiminnan ja palvelumuotoilun malleja, Oinas sanoo.
Kulttuuri juurruttaa
Luovat kohtaamiset liitetään usein markkinadynamiikkaan, mutta niillä on myös kaupungin viihtyisyyttä edistävä vaikutus. Koposen ja Oinaan hankkeen yksi tavoite onkin ymmärtää paremmin sitä, miten kaupunkikulttuuri saadaan kukoistamaan ja miten kaupunkialueesta muodostuu aidosti vuorovaikutteinen tila, jossa ihmiset viihtyvät ja tahtovat elää.
– Yksi Turun ongelmista on ollut, että me koulutamme hirvittävän paljon porukkaa, joka ei jää Turkuun. Kaupungin kehittäminen houkuttelee Turkuun yritystoimintaa, mikä puolestaan lisää alueen työpaikkoja. Kaupungin viihtyisyyden kehittäminen on myös itsessään arvokasta ja se houkuttelee ihmisiä paitsi muuttamaan, myös jäämään Turkuun, Koponen sanoo.
– On yleismaailmallinen ilmiö, etteivät nuoret startup-yrittäjät ja muut luovat toimijat halua mennä kahdeksasta neljään lähiöön töihin. He haluavat toimia vapaasti, luoda itse työskentelynsä olosuhteita ja toimia innostavissa ympäristöissä, Oinas lisää.
Kaupunkikehittämisessä onkin alettu puhua sekoitetun kaupunkirakenteen mallista, jota aiotaan soveltaa myös Turun Tiedepuiston kehittämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että alueella on työpaikkojen lisäksi myös muita virikkeitä viihtyisistä asuinalueista asukkaiden tarpeisiin vastaaviin palveluihin.
– Hankkeemme vastaa esimerkiksi siihen, miten vaikuttavia tunne-elämyksiä voidaan lisätä asiakaskokemukseen, miten kädenlämpöisestä palvelusta voidaan tehdä tunteita herättävää, Koponen luonnehtii.
Projektin pitkäkestoiseksi tavoitteeksi tutkijat mainitsevat Tiedepuiston taiteellisten avausten mahdollistamisen.
– Vaikka kulttuurikentän ja elinkeinoelämän katsotaan perinteisesti olevan toisistaan erillään olevia sektoreita, todellisuudessa erottelu on hyvin näennäinen. Taide synnyttää jatkuvasti uutta liiketoimintaa, ja jos katsotaan kaikkia historian ja tämän päivän menestyneitä kaupunkeja, niiden kulttuurielämä on ollut todella kukoistavaa. Taide myös haastaa muuta yhteiskunnallista toimintaa, Oinas sanoo.
Turun kaupunki on esitellyt kärkihankkeitaan havainnekuvin. Ensimmäisessä kuvassa näkymä Tiedepuistoon Helsingin suunnasta. ”Ihmisen ajattelu perustuu rutiiniin. On totuttu näkemään jotain, eikä osata ajatella muuta. Havainnekuvat herättävät kysymyksiä siitä, mikä voisi olla mahdollista. Ne siis markkinoivat kehityskohdetta, jotain ideaa, ja houkuttelevat eri toimijoita mukaan kehittämistyöhön”, tutkimusjohtaja Päivi Oinas sanoo. Kuva Cederqvist & Jäntti Arkkitehdit Oy.
Näkymä Tiedepuistoon Keskustan suunnasta. Korkeat rakennukset Kupittaan aseman ympärillä ovat pääosin Itäharjun puolella. Korkeimpien rakennusten takana avautuu Tiedepuiston laajentumisalue Itäharjulla. Kuva: Cederqvist & Jäntti Arkkitehdit Oy.
”Havainnekuvat ovat myös osoitus tahtotilasta ja niissä näkyy kunnianhimoiset tavoitteet. Katsoja voi suhtautua tavoitteisiin epäuskoisesti tai innostuneesti”, Oinas jatkaa. Kuvassa Itäharjun uusi plaza ja näkymä kohti Kupittaan asemaa. Keltaiset kulkupelit ovat Fölin päälinjaa, jotka ylittävät moottoritien ja rautatien uutta kansiratkaisua hyödyntäen. Väylää ei ole tarkoitettu autoliikenteelle. Cederqvist & Jäntti Arkkitehdit Oy
Näkymä Villa Medican edestä kohti Yliopistonmäkeä, vasemmalla Lemminkäisenkatu. ”Tiedon valtatie on uusi puistomainen viihtyisä linkki, joka lähentää ja yhdistää yliopistokampusta Kupittaan ja Itäharjun yritys- ja ammattikorkeakoulukampuksiin”, luonnehditaan Turun kaupungin sivuilla. Kuva: Lundén Architecture Company.
Keskustan kärkihankkeen visio Hämeenkadusta. ”Havainnekuviin on voitu ladata jokin oletus ihmisten käyttäytymisestä ja siihen liittyvästä muutoksesta. Keskustan ja Tiedepuiston kärkihankkeiden havainnekuvissa ei juurikaan näy autoja. Vastaako kuvissa nähty liikenne realistisesti sitä ihmismassaa, joka liikkuu alueella päivittäin?” pohtii tutkimusjohtaja Aki Koponen. Kuva: Lundén Architecture Company.”Tulevaisuus ei rakennu yhden ratkaisun varaan”
Turun keskustan ja Tiedepuiston kehittämistoimia ei voida täysin erottaa toisistaan. Toistaiseksi alueita kehitetään omina kärkihankkeinaan, mutta taustalla on ajatus laajasta kaupunkialueesta, jossa keskusta yhdistyisi kampusalueelle ja aina Itäharjuun saakka yhtenäisenä kaupunkitilana.
– Alue ei ole vielä yhtenäinen, mutta yritys yhdistää niitä on kova, ja katveeseen jääneet alueet alkavat pikkuhiljaa täyttyä. Turun kaupungin tilaamat havainnekuvat Hämeenkadusta olivat hyvin kiinnostavia. Niissä luotiin kuva vihreästä alueesta, jossa julkinen liikenne ja kevyt liikenne kasvavat yksityisautoilun sijasta, Koponen sanoo.
Tutkijat pohtivatkin, että yksi häiriö nykyaikaisen kaupunkisuunnittelun malliin olisi juuri yksityisautoilun vähentäminen.
– Se voisi mahdollistaa myös vireämmän kahvilakulttuurin. Eivät autoilijat mieti, että pysähdynpä johonkin Hämeenkadun kuppilaan kahville, mutta ratikasta ulos hypännyt jalankulkija tai vaikka sähköpyöräilijä voisi pysähtyäkin, Koponen lataa.
Pienen miettimistauon jälkeen Koponen kuitenkin toteaa, että on itse hieman skeptinen raitiovaunuhankkeesta.
– Pidän kyllä ratikan ideasta kaupunkikehityksen instrumenttina, mutta olen silti vähän varuillani sen suhteen. Jos nyt lukkiudutaan johonkin tiettyyn ratkaisuun, riskinä on, että tulevaisuuden teknologiset innovaatiot jäävät hyödyntämättä. Voiko olla, että autonomiset tilausbussit tai sähköiset pienkulkuneuvot voisivat tarjota myös saman toivotun vaikutuksen? Kaipa esimerkiksi Hämeenkadusta voi tehdä viihtyisän ilman raiteitakin.
– Tulevaisuus ei rakennu yhden ratkaisun varaan. Eri kehittämistoimet kertovat ennen kaikkea siitä, että Turussa näyttäisi nyt olevan kova tahtotila kehittää kaupunkia kunnianhimoisesti pitkällä aikavälillä ja panostaa kestäviin ratkaisuihin, Oinas lisää.
Artikkeli on osa Aurora-lehden Muuttuva Turku -sarjaa, jossa Turun yliopiston asiantuntijat tarkastelevat kaupungin historian ja nykyhetken ilmiöitä sekä luovat katsauksia tulevaisuuden Turkuun.
