Tulevaisuuden sairaala nojaa terveysteknologiaan ja digitalisaatioon

Suomalaisen hyvinvointivaltion peruspilari on ilmainen ja huippulaatuinen terveydenhuolto. Sote-uudistuksen kynnyksellä ja väestön ikääntyessä moni miettii, miten yhtäläiset ja laadukkaat terveyspalvelut taataan jatkossakin kaikille – ja vieläpä kustannustehokkaasti. Terveysteknologia ja terveydenhuollon digitalisaatio tarjoavat ratkaisuja tuleviin haasteisiin. Uusien innovaatioiden avulla voimme tulevaisuudessa viettää pidemmän vanhuuden älykodissa, tarkkailla terveyttämme mobiilisovelluksilla tai printata varaosia kehoomme 3D-tulostimilla.

Terveysalan vauhdittaminen on yksi Suomen hallituksen kärkihankkeista vuosille 2016–2018, ja terveysalan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvustrategiassa korostetaan tutkimuksen ja yritysten yhteistyötä.

Terveysteknologiaan kohdistuukin Suomessa valtavia kasvuodotuksia ja siitä uumoillaan IT-alan kaltaista suomalaista menestystarinaa. Viime vuosina terveysteknologian vienti on kasvanut huimaa vauhtia ja huipputekniikan viennistä sen osuus on jopa puolet. Suomalaisen terveysteknologian vienti kohosi vuonna 2015 lähes kahteen miljardiin euroon. Ala on yksi Suomen nopeimmin kasvavista ja sillä toimii yli 300 yritystä, jotka työllistävät noin 10 000 ihmistä. Osa näistä yrityksistä on yliopistolähtöisiä.

Yliopistot toimivat tärkeänä terveysteknologian kehityksen katalyyttina, sillä ne tarjoavat paitsi osaavaa työvoimaa alan yritysten tarpeisiin myös kehittävät itse tuotteistettavissa olevia innovaatioita. Myös Turun yliopistossa on huomattu tutkimusalueen potentiaali.

Terveydenhuollon tulevaisuutta leimaa teknologisen kehityksen lisäksi palvelujärjestelmien ja sairaaloiden digitalisoituminen. Terveysteknologian ja digitalisaation keinoin voidaan taloudellisen kasvun ja säästöjen saavuttamisen lisäksi vähentää inhimillistä kärsimystä ja parantaa kansalaisten elämänlaatua.

Esimerkiksi esineiden internet voi auttaa kivun tunnistamisessa ja arvioinnissa. Kliinisen hoitotieteen professori Sanna Salanterä ja tietotekniikan professori Pasi Liljeberg kehittävät Suomen Akatemian rahoituksen avulla IoT-teknologiaa (Internet of Things) sairaanhoidon tarpeisiin.

– Esineiden internet voi tarjota keinoja esimerkiksi puhumaan kykenemättömien potilaiden kivun tunnistamiseen. Potilaalta voidaan kerätä jopa vain yhdellä sensorilla jatkuvasti tietoa elimistön eri toiminnoista, ja näin kerättyä dataa yhdistämällä saada kokonaistietoa hänen voinnistaan. Voidaan esimerkiksi tarkkailla potilaan sydämensykettä, hengitystä, lihasten toimintaa ja vaikkapa ilmeitä, selittää Liljeberg.

Ensimmäinen kliininen tutkimus aiheesta on käynnissä Tyksissä. Salanterä kiitteleekin vuolaasti sairaalayhteistyötä.

– Onneksi meillä on Turussa myötämielinen yliopistosairaala. Turun terveyskampuksella toteutuu aidosti dynaaminen ja toimiva yhteistyö organisaatioiden välillä. Kupittaan kampusalue, jolla toimii Turun terveyskampuksen – turkulaisyliopistojen, ammattikorkeakoulun ja yliopistosairaalan – lisäksi kymmeniä bio- ja terveysalan yrityksiä, tarjoaakin hedelmällisen toimintaympäristön terveysteknologian kehittämiseen, Salanterä iloitsee.

Sairaalan arki tehostuu digiloikalla

Turun yliopistossa Digital Nursing -tutkimusohjelmaa johtava Salanterä on työskennellyt 1990-luvulta saakka terveydenhuollon digitalisaatiota koskevien kysymysten parissa.

– Jo vuosituhannen vaihteessa visioimme lastenlääkäri Heikki Korvenrannan kanssa lasten virtuaalisairaalaa, joka tarjoaisi leikkaukseen tai sairaalahoitoon valmistuvalle lapsipotilaalle mahdollisuuden tutustua sairaalan toimintoihin turvallisesti kotona CD-ROM-materiaalin avulla. Tuolloin visio oli vielä liian korkealentoinen rahoittajille, mutta tänä päivänä virtuaalisairaala on jo arkipäivää, Salanterä summaa.

Suomen yliopistollisilla sairaaloilla on käynnissä Virtuaalisairaala 2.0 -hanke, jossa kehitetään asiakaslähtöisiä digitaalisia palveluita. Virtuaalisairaalan osana rakennetaan myös Terveyskylä.fi, eli asiantuntijoiden ja potilaiden yhdessä kehittämä erikoissairaanhoidon verkkopalvelu, joka on ajasta ja paikasta riippumaton. Terveyskylään on koottu tietoa eri sairauksista, oppaita ja omahoito-ohjeita sekä digihoitopolkuja, jotka tarjoavat perinteistä sairaalahoitoa täydentävää verkon yli annettavaa hoitoa. Myös lääketieteellinen ja hoitotieteellinen tutkimus ovat läsnä Terveyskylässä.

Usein terveysteknologia tuo mieleen villejä visioita nanoroboteista, elinten tulostamisesta ja geeniräätälöinnistä, mutta teknologialla ja digiratkaisuilla on valtava potentiaali myös terveydenhuollon arkisissa toiminoissa ja niiden tehostamisessa. Näillä sovellusalueilla piilee mahdollisuus koko toimintakulttuurin muutokselle.

Sairaalan tietojärjestelmien kehittäminen ja hoitotyön digitalisointi ovat tällaisia merkittäviä, mutta usein vähälle huomiolle jääviä teemoja. Esimerkiksi Salanterä on tehnyt uraauurtavaa työtä hoitajien tietojärjestelmien kehittämiseksi.

– Suuri osa sairaalan arjesta on potilastiedon kirjaamista eri järjestelmiin ja tähän kuluu suuri osa päivän työajasta – erityisen tarkkaa kirjaamista vaativassa tehohoidossa jopa 30 prosenttia, Salanterä kertoo.

Tämän vuoksi aikaa jää yhä vähemmän itse potilastyölle. Potilasturvallisuuden kannalta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että tiedot kirjataan järjestelmiin oikein.

– Potilastiedon lisääntyessä yhä tärkeämmäksi tulee oleellisimman tiedon erottaminen valtavista tietomassoista. Tässä tekoälyn ja tiedonlouhinnan mahdollisuudet nousevat esiin, Salanterä huomauttaa.

Terveydenhuollossa tiedolla johtaminen on päivän sana ja hoitotyön johtamisessa erilaisten kirjausten ja tiedonhallinnan merkitys korostuu.

– Esimerkiksi tieto hoitajan sairauspoissaolosta on pahimmillaan pitänyt kirjata jopa kahdeksaan eri paikkaan. On helppo ymmärtää, että yliopistollisen sairaalan kokoisessa terveydenhuollon organisaatiossa jo tällaisten kirjausten tekeminen syö suuren osan työajasta, Salanterä valottaa.

– Olemme hoitotieteen laitoksella yhdessä yliopistosairaalan kanssa kehittäneet ohjelman sairauspoissaolojen organisoimiseksi. Tohtorikoulutettava Outi Tuominen on kehittänyt varausjärjestelmän, jossa varahenkilöiden ja vapaana olevien hoitajien tietoja voidaan käsitellä tehokkaasti. Sijainen löytyy ohjelman avulla nopeasti. Laskimme, että pelkästään tämä tehostus voi tuoda jopa satojen tuhansien eurojen säästöt sairaalalle vuositasolla. Järjestelmä on kehitetty yhteistyössä Fujitsu Finlandin kanssa, ja se on käytössä jo useissa yksiköissä ympäri Suomea, Salanterä kertoo.

Ajan säästäminen onkin yksi hoitotyön tiedonhallinnan tehostamisen päätavoitteista.

– Olemme mitanneet, että 1000 neliömetrin osastolla vastaava hoitaja kulkee vuorokauden aikana jopa 10 kilometriä vain erilaista tietoa etsiessään.

Terveysteknologia ja digitalisaatio toimivatkin järkevän suunnittelun ja ajankäytön optimoinnin välineinä. Yksi soveltamisala ovat potilasohjeet, joiden yksilöllistä räätälöintiä on selvittänyt IKITIK eli Informaatio- ja kieliteknologiaa terveystiedon ja -kommunikaation tueksi -tiimi.

– Olemme yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun kanssa pyrkineet puoliautomatisoimaan potilasohjeiden tuottamisen. Nykyisin ohjeet on tehty keskivertopotilaalle ja esimerkiksi kahdeksanvuotias leikkauspotilas voi saada ohjeen, jossa ohjeistetaan ajamaan parta ennen leikkausta. Ajatuksena on tekoälyn avulla räätälöidä ohjeet tekstimassasta kullekin potilaalle sopiviksi. Tämä yksilöllistää ja inhimillistää hoitosuhdetta ja tekee ohjeet helpommin omaksuttaviksi. Räätälöidyillä potilasohjeilla on selkeä tuotteistamispotentiaali ja toteutuksen kaupallistaminen on suunnitteilla, Salanterä kertoo.

Hoitotieteen laitos on jo vuosia tehnyt tiivistä yhteistyötä Turun yliopiston tulevaisuuden teknologioiden laitoksen tutkijoiden kanssa. Etsittäessä ratkaisuja terveydenhuollon ongelmiin tieteenalarajat ennakkoluulottomasti ylittävät tutkimusryhmät ja hankkeet ovat tuoneet lisäarvoa ja uusia näkökulmia tuttuihin ongelmiin.

– Meitä yhdistää avoin mieli ja halu kokeilla. Tiederajat ylittävällä ja loppukäyttäjät mukaan ottavalla tutkimuksella voimme saada vastauksia, joita yksi tieteenala ei pystyisi yksin saavuttamaan, Salanterä summaa.

Hoitotieteen laitoksella toimiikin lukuisia teknologiaorientoituneita hoitotieteilijöitä ja tulevaisuuden teknologioiden laitoksella ollaan puolestaan innostuneita terveydenhuollon kysymyksistä. Tutkimusyhteistyön tuloksena ollaan myös polkaisemassa käyntiin kansainvälistä maisteriohjelmaa Future Health & Technology yhteistyössä Turun yliopiston ja kiinalaisen, Shanghaissa sijaitsevan Fudanin yliopiston kanssa.

Tekstiä louhivan tekoälyn avulla voidaan saada järjestelmällistä ja luotettavaa tietoa potilaiden kokemasta kivusta.

Hoitotieteen ja tulevaisuuden teknologioiden laitokset ovat toteuttaneet yhdessä myös laajamittaisia hankkeita tekoälyn ja tekstinlouhinnan saralla.

Sairaalassa syntyy valtavia tietomassoja, kun hoitajat kirjaavat potilastietoihin havaintojaan potilaan voinnista, esimerkiksi tämän kokemasta kivusta. Kipua on tunnetusti vaikea ilmaista ja tunnistaa, ja esimerkiksi lasten on vaikea sanallistaa kiputuntemuksistaan. Joskus kivusta ei edes haluta kertoa, sillä se saattaa hidastaa kotiin pääsemistä. Tekstiä louhivan tekoälyn avulla voidaan kuitenkin saada järjestelmällistä ja luotettavaa tietoa potilaiden kokemasta kivusta.

– Aloitimme yhteistyömme tulevaisuuden teknologioiden laitoksen Tapio Salakosken ja Åbo Akademin Eija Karstenin ja Barbro Backin kanssa kehittämällä algoritmeja erilaisten kipusanojen tunnistamiseksi potilasasiakirjoista. Tämä tutkimus jatkuu edelleen ja on laajentunut kattamaan myös muita potilaan oireita, kuten sekavuus ja infektiot.  Tutkimusten pohjalta voidaan rakentaa esimerkiksi kivusta tai sekavuudesta varoittava hälytysjärjestelmä potilastietojärjestelmään, Salanterä visioi.

– Tärkeinä yhteistyökumppaneina ovat pitkin matkaa olleet tutkimuksia rahoittaneet yritykset kuten Lingsoft Oy, jonka kieliteknologista osaamista olemme voineet hyödyntää monissa tutkimuksissamme, hän jatkaa.

Etämonitorointi tuo sairaalan kotisohvalle

Suomi on yksi maailman nopeimmin ikääntyvistä maista, ja ikääntyvä väestö asettaa omat haasteensa palvelujärjestelmälle. Yleinen tavoite on, että ikäihmisten kotona asuminen onnistuisi mahdollisimman pitkään. Lisäksi Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa etäisyydet asiakkaiden ja palveluorganisaatioiden välillä voivat kasvaa suuriksi.

Näihin haasteisiin tarttuvista erilaisista etämonitorointisovelluksista on tullut monipuolisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan alue. Teknologian ja digitalisaation keinoin voidaan taata ikääntyville parempi elämänlaatu ja palvelutaso, vaikka kotona asutut vuodet lisääntyvät. Teknologia voi myös kuroa kiinni maantieteellisiä etäisyyksiä.

– Uskon kotisairaanhoidon lisääntyvän tulevaisuudessa entisestään, ja älykäs koti voi tarjota kokonaisvaltaisemmat mahdollisuudet etäseurantaan ja voinnin sensorointiin. Terveydenhuolto laajenee fyysisten toimipisteiden ulkopuolelle ja on läsnä siellä, missä potilaskin, Salanterä uskoo.

Telelääketieteestä ja etävastaanotoista voi tulla arkipäivää jo hyvinkin pian. Myös yleistyvät virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden sovellukset laajentavat etälääketieteen mahdollisuuksia.

– Virtuaalihoitaja tai -lääkäri voi tulevaisuudessa tehdä hologrammiteknologian avulla kotikäyntejä ja neuvoa vaikkapa haavanhoidossa. Samoin fysioterapeutti voi olla virtuaalisesti usean kuntoutettavan asiakkaan kotona samaan aikaan antamassa jumppaohjeita, Salanterä visioi.

Etämonitorointi vastaa myös ihmisten lisääntyneeseen kiinnostukseen seurata omaa terveysdataansa, ja niinpä erilaisille mittareille ja monitoreille on kysyntää myös biohakkereiden, terveysliikkujien ja laihduttajien piirissä.

Turun yliopistossa etämonitorointisovelluksia on kehitetty muun muassa lasten korvatulehduksen diagnosointiin, riskiraskauksien seurantaan ja aivoinfarktille altistavan eteisvärinän tunnistamiseen. Kaikki nämä sovellukset on mahdollistanut miltei jokaisen taskusta löytyvä älypuhelin.

Pelillistäminen innostaa terveyden edistämiseen

Etämonitoroinnin lisäksi älylaitteet tarjoavat kehittämisalustan erilaisille ihmisten terveyttä edistäville peleille. Turun yliopistossa toimiikin aktiivinen terveyspelien kehittämiseen keskittynyt tutkijajoukko. Terveysvaikutteiset pelit vaativat terveysalan, tietotekniikan ja pelisuunnittelun osaajien tiivistä yhteistyötä. Yhteistyötä sovelluskehittämisessä on tehty myös pelifirmojen kanssa.

Pelillistämiseen keskittyvässä Terveyspelit-tutkimusryhmässä (TEPE) on tutkijoita hoitotieteen ja tulevaisuuden teknologioiden laitoksen lisäksi kliiniseltä laitokselta. Ryhmässä on kehitetty pelejä esimerkiksi liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi, nuorten tupakoinnin ehkäisemiseksi sekä syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten terveysneuvonnan tueksi. Brahea-keskuksessa kehitetty ruokakasvatuspeli puolestaan opettaa alakouluikäisiä lapsia miettimään ruokavalintojaan.

TEPE-tutkimusryhmästä on vastikään ponnistanut korkeakoululähtöinen Qvalidi Oy, joka tarjoaa digitaalisten terveysinnovaatioiden laadun ja soveltuvuuden arviointia sekä innovaatioiden kehittämisen, tutkimuksen ja käyttöönoton tukipalveluita.

Turun yliopistossa toimii myös tieteidenvälinen Up Your Game -tutkimusverkosto, joka pyrkii käynnistämään uutta tutkimusta peleistä, pelaamisesta ja pelien hyötykäytöstä. Verkostossa tutkitaan myös pelien käyttöä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Robotit ovat jo arkipäivää leikkaussaleissa

Sosiaali- ja terveysala on Suomen suurin työllistäjä, ja työvoimapula on valitettavan yleinen ongelma monissa terveydenhuollon yksiköissä. Hoivaroboteista on ennustettu vastausta työvoimapulaan, ja joissain tehtävissä ne ovatkin jo jalkautuneet terveyspalveluyksiköiden käytäville.

Ihmisen kaltaisten hoivarobottien käytöstä on Suomen terveydenhuollossa kokemuksia jo ainakin toimenpiteiden avustamisessa ja terveysneuvonnassa. Jo nyt paljon käytettyjä ovat myös lääkkeiden annostelu- ja sairaaloiden kuljetusrobotit. Hoivarobotit eivät ainoastaan auta arjen askareissa, vaan ne voivat tarjota mahdollisuuden myös sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten Japanissa kehityt silitettävät hyljerobotit.

Robotit ovat löytäneet tiensä myös leikkaussaleihin ja esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan urologian leikkausosastolla eturauhassyöpäleikkaukset tehdään miltei yksinomaan robottiavusteisesti.

– Meillä Tyksissä ensimmäinen leikkausrobotti otettiin käyttöön jo vuonna 2010, ja sitä käytetään tällä hetkellä lähinnä urologian ja gynekologian tähystysleikkauksissa, urologian ylilääkäri, Turun yliopiston dosentti Peter Boström kertoo.

Vaikka laitteiden nimitykseksi on vakiintunut leikkausrobotti, minkäänlaisesta ihmismäisestä robotista ei ole kysymys.

– Robotti ei tee itsenäisesti mitään, vaan se tarvitsee käyttäjäkseen täsmäkoulutetun kirurgin. Kirurgi ohjaa toimenpideyksikön käsivarsia operoimalla laitetta käsillään ja jaloillaan, Boström selittää.

Robottikirurgin instrumentit liikkuvat monipuolisemmin, jopa 360 asteen liikeradalla, johon perinteiset instrumentit eivät taivu. Robottikirurgia on myös helpommin opittavissa kuin perinteisten instrumenttien käyttö.

Suomessa tähystyskirurgiassa hyödynnettäviä robotteja on käytössä kussakin yliopistosairaalassa, ja niiden operointiin kykeneviä urologeja on parisenkymmentä. Robottikirurgiassa laitteiston hankinta- ja huoltokustannukset voivat olla miljoonaluokkaa, mutta niiden käyttö saa aikaan myös säästöjä, koska hoitopäivät, komplikaatioiden riski ja verensiirron tarve vähenevät. Potilaan kannalta menetelmä on monesti helpompi kuin perinteinen tähystysleikkaus.

– Potilaat ovat suhtautuneet uuteen teknologiaan positiivisesti. Yleensäkin uudet innovaatiot otetaan innolla vastaan. Koska robottikirurgiassa leikkausviilto on pienempi, aiheutuu siitä myös vähemmän kipua ja verenvuoto on vähäisempää. Niinpä toipuminen on nopeampaa ja sairauslomat jäävät lyhyemmiksi, Boström summaa.

Turun yliopistossa etämonitorointisovelluksia on kehitetty muun muassa lasten korvatulehduksen diagnosointiin, riskiraskauksien seurantaan ja aivohalvaukselle altistavan eteisvärinän tunnistamiseen.

Tulevaisuudessa Boström uskoo leikkausrobottien valikoiman kasvavan ja monipuolistuvan.

– Todennäköisesti laitteita alkaa ilmestyä markkinoille eri valmistajilta ja toisaalta perinteiset instrumentit alkavat saada samoja ominaisuuksia kuin roboteilla. Uskon, että tulevaisuudessa perinteisten ja uusien menetelmien rajat hämärtyvät ja ne tulevat lähemmäs toisiaan, Boström uskoo.

Biomateriaalit korjaavat kehon ehommaksi

Tulevaisuusvisioissa seikkailevat usein robottien lisäksi myös erilaiset kyborgit, ihmiset, joiden kehoa on paranneltu teknisillä osilla. Todellisuudessa kyborgeja liikkuu jo keskuudessamme – ainakin jos sellaisiksi lasketaan ihmiset, joilla on kehon toimintaa tehostavia varaosia kuten piilolinssit, lonkkaimplantti tai sydämentahdistin. Yksi kehoa parantelevista teknologioista ovat biomateriaalit, joiksi voidaan kutsua mitä tahansa keholle vierasta – synteettistä tai luonnollista – materiaalia, jota käytetään elävän kudoksen hoitoon tai korjaamiseen.

Turun kliininen biomateriaalikeskus (TCBC) on Suomen suurin lääketieteellisten ja hammaslääketieteellisten biomateriaalien tutkimuskeskus. Sen tutkimuslaboratoriossa kehitetään ja sovelletaan biomateriaaleja – myös ortopedian ja traumatologian aloille, joilla tarve uusille nykyisiä paremmille implanteille lisääntyy väestön ikääntyessä. TCBC:ssä on kehitetty esimerkiksi Tyksin kliinisessä tutkimuksessa ja nykyään normaalissa potilashoidossa käytettäviä kalloimplantteja sekä maailmanlaajuisessa käytössä olevia hammashoidon materiaaleja.

Keskusta johtavan biomateriaalitieteen professori Pekka Vallitun tutkimusryhmä on kehittänyt ensimmäisenä maailmassa kallon luupuutoksia korvaavan bioaktiivisen lasikuitulujitteisen implantin, joka hyväksyttiin kliiniseen käyttöön vuonna 2014.

– Implanttien käyttökokemukset ovat hyvät ja niitä toimitetaan jo nyt eri puolille Eurooppaa, Vallittu kertoo.

TCBC:n tehtäviin kuuluu myös innovaatioiden kaupallistaminen. Vallitun tutkimustyö onkin johtanut kahden biomateriaalialan yrityksen perustamiseen ja TCBC:n toiminnan kautta on käynnistynyt kaikkiaan kuusi biomateriaalialan yritystä. Vaikka kaupallistaminen on hidasta, Vallittu uskoo metallittomien implanttien ja hammashoidon materiaalien tulevaisuuteen ihmisen biovaraosina.

– Tulevaisuuden suurin tavoite on saada kaikki ihmiskehoon laitettavat biomateriaalit metallittomiksi. Jo nyt maailmanlaajuisessa kliinisessä käytössä on materiaali, jolla puuttuvia hampaita voidaan korvata yhdellä hammaslääkärikäynnillä ja kohtuullisilla kustannuksilla, Vallittu sanoo.

Metallittomat ja bioaktiiviset, eli kudokseen kiinnikasvavat biomateriaalit, ovatkin BioCity Turun biomateriaalitutkimusohjelman suuri tutkimuslinja, joka yhdistää useat lääketieteen alat.

Miten käy ihmisen teknologian murroksessa?

Terveysteknologian yleistyminen sekä sote-uudistuksen mukanaan tuomat tehostus- ja säästöpaineet herättävät kysymyksiä ihmisen roolista mullistuksen keskellä. Hoitaako tekoäly jatkossa lääkärin työt? Entä jääkö inhimilliselle kanssakäymiselle tilaa tehostetussa terveydenhuollossa?

Lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis tyynnyttelee pelkoja.

– Teknologian kehitykseen kuuluu eräänlainen teknologinen imperatiivi, jonka mukaan keksitty laite tai menetelmä otetaan vääjäämättä käyttöön jossain vaiheessa. Mutta vain mikäli se on arvojemme mukainen ja ihmiselle hyödyllinen. Onkin tärkeää pitää väistämättömässä muutoksessa tiiviisti mukana arvokeskustelu ja eettinen pohdinta, Launis korostaa.

– Esimerkiksi robottiavusteisessa terveydenhuollossa on otettava huomioon potilaiden yksilölliset tarpeet ja suhtautumistavat. Uusia teknologioita lanseerattaessa on tärkeä pitää käyttäjien kokemukset näkyvillä ja järjestää vaikkapa kuulemistilaisuuksia niiden esiin tuomiseksi, Launis ehdottaa.

Teknologia voidaan valjastaa hyvään, ja se voi vapauttaa aikaa aitoon kanssakäymiseen.

Myös erilaiset moraaliset ja juridiset vastuukysymykset on käytävä aina huolellisesti läpi ennen tekniikan käyttöönottoa.

– Esimerkiksi etämonitoroinnissa samoin kuin potilastietojärjestelmien kehittämisessä on selvitettävä laitteistojen suunnittelijan ja toimittajan vastuu mahdollisten teknisten ongelmien ilmetessä, Launis muistuttaa.

Digitaalisia palveluita räätälöitäessä on myös otettava huomioon käyttäjien erilaiset valmiustasot teknologian käyttämiseen. On taattava, että kaikilla on mahdollisuus halutessaan opetella laitteiden ja sovellusten käyttö.

– Jos toimintaympäristöstä muodostuu liian vaativa, potilaan toimijuus ja oma aktiivisuus voivat kärsiä. Voi jopa herätä vierauden tai nöryytyksen tuntemuksia. Taloudellisten säästöjen nimissä ei saa uhrata erityisryhmiä, joille teknologioiden käyttö voi olla haastavampaa. Myös sillä, että ihmiset voivat huonosti, on hintansa, Launis muistuttaa.

– Teknologinen hyvä ei saa myöskään jakautua epätasaisesti, eikä huonolla teknologialla saa korvata hyvää hoitoa ja hoivaa. Teknologia tulisi sovittaa ihmisten arkeen, eikä ihmisten arkea teknologiaan, Launis summaa.

Myöskään Salanterä ei usko ihmisen merkityksen vähenemiseen tulevaisuuden terveydenhuollossa.

– Työn luonne muuttuu, se on väistämätöntä, ja tarvitsemme aivan uudenlaisia ammattilaisia. Tämä ei kuitenkaan hävitä ihmiskontaktin tärkeyttä. Teknologia voidaan valjastaa hyvään, ja se voi vapauttaa aikaa aitoon kanssakäymiseen, Salanterä uskoo.