Tutkimusjohtaja, professori Toni Ahlqvistia kiehtoo tulevaisuudentutkimuksessa luovuuden ja vahvan evidenssin yhdistelmä. Niiden avulla hän pyrkii valottamaan teknologian muutoksen ulottuvuuksia ja murtamaan tieteenalojen rajoja.
Toni Ahlqvist toteaa, että ihminen on perusajattelutavaltaan joko menneisyys-, nykyisyys- tai tulevaisuus-
orientoitunut. Hän itse kokee aina olleensa näistä jälkimmäinen. Ei siis liene yllätys, että tulevaisuudentutkimus tempaisi kulttuurimaantieteen opiskelijan mukaansa jo graduvaiheessa.
Tutkimusassistentin tehtävä varsinaissuomalaisen kommunikaatioklusterin tulevaisuutta pohtivassa hankkeessa oli ensimmäinen etappi tutkijanuralla, joka vei Ahlqvistin myöhemmin Valtion teknilliseen tutkimuskeskukseen VTT:hen ja aluepolitiikan ja -kehityksen professoriksi Oulun yliopistoon.
Vuonna 2018 Turun yliopiston kasvatin polku johti takaisin alma materiin, kun Tulevaisuuden tutkimuskeskus etsi tutkimusjohtajaa. Tehtävän tutkimuspainotteisuus ja keskuksen vahvuudet houkuttelivat. Ja oli sijainnillakin vaikutusta.
– Minulla on vahva varsinaissuomalainen identiteetti, vaikka Somerolla lapsuuden ja nuoruuden viettäneenä olen kasvanut myös ”Hämeen kainalossa”. Kotipesäni on kuitenkin lukioajoista lähtien ollut Turussa, ja kieltämättä sukkulointi Oulun ja Turun välillä alkoi jo käydä voimille, Ahlqvist naurahtaa.
Tulevaisuudentutkimus jättää tilaa luovuudelle
Tulevaisuudentutkimuksessa Ahlqvistia kiehtoo tieteellisen metodin ja luovuuden erityinen yhdistelmä.
– Tulevaisuutta voidaan tutkia empiirisen tutkimuksen menetelmin, mutta osa siitä on aina spekulatiivista eli oletuksiin ja mielikuvitukseen perustuvaa. Niinpä tulevaisuudentutkimus jättää tilaa tutkijan luovuudelle. Tulevaisuus ei ole koskaan täysin määräytynyt ja tulevaisuudentutkimuksen tehtävä onkin avata näkymiä tulevaisuuden vaihtoehtoisiin mahdollisuuksiin, Ahlqvist pohtii.
Teknologioiden kehitys on ristiriitaista ja luo erilaisia yhteiskunnallisia jännitekenttiä.”
Tulevaisuudentutkimus toi uusia, mielenkiintoisia mausteita maantieteilijän ajatteluun. Ahlqvist oivalsi, että ihmiset ja alueet suuntautuvat aina kohti tulevaisuutta.
– Maantieteessäkään ei riitä vain paikan huomioonottaminen, vaan yhtälöön on tuotava mukaan myös ajan ulottuvuus, Ahlqvist tähdentää.
Tulevaisuudentutkimuksen vahvuuksia ovat Ahlqvistin mukaan konkreettiset työkalut ja erityislaatuinen tutkimusfilosofia ja -metodologia. Tulevaisuutta voi tutkia karkeasti jaoteltuna kolmella tavalla: ennustamalla, ennakoimalla ja antisipoimalla.
– Ennustamisessa arvioidaan tilastollisin menetelmin tiettyjen trendien ja historiallisten aikasarjojen jatkuvuutta. Ennakointi on puolestaan eri tietoaineksia ja -menetelmiä yhdistävää soveltavaa tutkimusta, jossa pyritään vaikuttamaan nykyhetken toimintaan erityisesti strategisissa päätöksentekotilanteissa. Antisipaatiotutkimus taas on suhteellisen tuore tulevaisuudentutkimuksen painotus, jossa tulevaisuus ymmärretään ennen muuta yksilötasolla jatkuvasti käynnissä olevaksi tulevaisuussuuntautumisen prosessiksi, Ahlqvist listaa.
Teknologiahuumasta kriittisen ajattelun kunnianpalautukseen
Ahlqvist itse on ansioitunut ennakointi- ja aluetutkimuksen saralla. Erityisesti häntä kiinnostavat teknologiamuutokset ja niiden laajemmat yhteiskunnalliset ja alueelliset vaikutukset.
Ahlqvistin uran aikana utopiapuhe ihmiskuntaa vapauttavasta tietoyhteiskunnasta, ”tiedon valtatiestä” ja näihin liittyvästä rationaalisesta päätöksenteosta on vähitellen rapistunut.
– Aloittaessani tutkijanuraani 1990-luvun lopulla informaatioteknologioiden tulevaisuuden arvioitiin yleisesti johtavan uudenlaiseen emansipatoriseen järjen kulttuuriin. Teknologioiden nähtiin lisäävän tasa-arvoa ja edistävän demokratiaa. Ajan kuluessa tätä näkemystä on ollut pakko arvioida uudelleen, Ahlqvist pohtii.
Utooppisen teknologiapuheen seurauksena Ahlqvistia alkoi kiinnostaa yhä enemmän teknologian pidemmän aikavälin problematiikka ja yhteiskunnalliset eli sosiotekniset ulottuvuudet.
– Teknologian tulevaisuutta tarkastellaan usein sen välinearvoa korostaen. Tarkastelua on samaten luonnehtinut usko lineaariseen kehitykseen ja eräänlaiseen vääjäämättömään teknologian voittokulkuun. Todellisuudessa teknologioiden kehitys on ristiriitaista ja luo erilaisia yhteiskunnallisia jännitekenttiä, Ahlqvist selittää.
Ahlqvistin mukaan sosioteknisissä muutoksissa teknologinen kehitys ja yhteiskunnalliset rakenteet asettuvat jännitetiloihin. Teknologioiden käyttöön liittyvät toimintatavat myös ehdollistavat tapaamme ajatella ja toimia. Yksi esimerkki tästä on ”koukuttaminen”.
– Teknologioiden kehittäjät miettivät erilaisia psykologisia kiinnittymisen tapoja jo välineiden ja sisältöjen suunnitteluvaiheessa. Koukuttamisen logiikka läpäisee teknologian, ja tutkimuksen tulisikin paneutua siihen, mitä tämä saa aikaan, Ahlqvist miettii.
Oleellista on, kykenevätkö tulevaisuuden teknologioiden käyttäjät kriittiseen ajatteluun.
– Teknologioiden kanssa eläminen vaatii laaja-alaista kyseenalaistamisen kykyä, jota kutsun kriittiseksi teknologialukutaidoksi. Sama pätee yliopisto-opiskeluun ja tutkimukseen. Yliopistolla onkin tässä tärkeä rooli, onhan yksi perustehtävämme kriittisen ajattelun edistäminen, Ahlqvist summaa.
Tutkimuksen on pyrittävä kaventamaan kuiluja
Ahlqvist on aktiivinen Turun yliopiston digitaalisiin tulevaisuuksiin sekä mereen ja merenkulkuun keskittyvissä tutkimuksen temaattisissa kokonaisuuksissa. Hänen toimintaansa molemmissa kokonaisuuksissa luonnehtii pyrkimys raja-aitojen kaatamiseen.
Etenkin teemakokonaisuus meri ja merenkulku on Ahlqvistin näkemyksen mukaan Turun yliopistolle tärkeä painopiste, josta kannattaa pitää kiinni.
– Koen meren ja merenkulun meille aidosti ja luontevasti vahvaksi alaksi, joka on koko Turun alueelle erityinen.
Toisaalta meri on tutkimuksen temaattisena painopisteenä myös jännitteinen ja siinä törmäävät helposti ympäristöön ja talouteen liittyvät näkemykset ja intressit.
– Turun yliopiston vahvuus tässä tematiikassa perustuu monitieteisyyteen ja tieteidenvälisyyteen, jotka mahdollistavat uusien kytkentöjen rakentamisen erilaisten intressien välille. Meri on hyvä esimerkki tutkimuskontekstista, jonka ymmärtämiseen tarvitaan uudenlaista tieteiden välistä vuoropuhelua ja yhteistoimintaa sekä uusien yhteisten tutkimuskäsitteiden ja -näkemysten määrittelyä, Ahlqvist pohtii.
Erilaisten käsitteellisten kuilujen ymmärtäminen ja yhteenkurominen ovatkin Ahlqvistin mielestä tärkeitä tehtäviä tutkimuksen temaattisissa kokonaisuuksissa. Temaattisten kokonaisuuksien onnistunut toiminta perustuu tutkijan mukaan pitkälti siihen, miten niissä pystytään yhdistelemään eri tieteenalojen vahvuuksia ja luomaan sitä kautta uusia tutkimusnäkökulmia ja yhteiskuntaa hyödyntävää laaja-alaista tietämystä.
