Uusi ja yllättävä on uutinen. Suuria tieteellisiä läpimurtoja ei luoda kuin liukuhihnalta, mutta pienempiä oivalluksia tieteessä luulisi syntyvän harva se päivä.
Erityisen arvokasta on, jos tutkija oivaltaa tutkimuksensa ajankohtaisuuden ja osaa havainnollistaa yhteyden ihmisten elämään ja ympäröivään yhteiskuntaan.
Suomessa on vastaanottavainen yleisö, joka odottaa tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Miksi media ei sitten pursu tiedeuutisia? Epäilen, että yksi syy on tutkijoiden vaatimattomuus. Jos on valmis tekemään ympäripyöreitä päiviä epävarmoilla tiedemarkkinoilla, tehtävän täytyy olla itselle merkityksellinen. Eikö työn tärkeys silloin kannattaisi paljastaa oman tutkimusryhmän ja alan opiskelijoiden lisäksi muillekin?
Tutkijan pitää osata kertoa, miksi hänen työnsä on tärkeää ja missä on sen arvo.”
Suomessa maaperä on tieteelle otollinen. Kolmen vuoden välein julkaistava tiedebarometri on osoittanut kerta toisensa jälkeen, että suomalaiset arvostavat tiedettä ja luottavat tutkijoihin.
Valeuutisten ja huuhaan vyörylle sosiaalisessa mediassa ei pidä antautua, vaan kumota vääriä väitteitä ja ottaa tilaa faktoille. Tiedeyhteisön pitää valvoa sekä omaa että yhteiskunnan etua ja vaikuttaa julkiseen keskusteluun eri kanavissa.
Aktiivisuus kannattaa, sillä mediatila täyttyy aina jollakin. Tutkijan pitää osata kertoa, miksi hänen työnsä on tärkeää ja missä on sen arvo. Jos olennaisen pukeminen sanoiksi on vaikeaa, koulutus auttaa.
Harmi kyllä, akateeminen maailma ei aina ole valmis vastaamaan yleisön toiveeseen ja median haasteeseen. Kokemuksesta tiedän, että vaaditaan kärsivällisyyttä avata analyysia maallikolle. Tutkija myös turhautuu, jos media tuntuu innostuvan epäolennaisesta.
Journalistinen työ tehdään aina toimituksessa. Oma viesti menee kuitenkin sitä todennäköisemmin perille, mitä paremmin haastatteluun valmistautuu. Tiedeyhteisöllä on varmasti täkyjä uutiskokouksiin, joissa toimitukset miettivät aihevalintoja ja kiinnostavia henkilöitä haastateltaviksi.
Kansalaiset pitävät – tutkitusti – koulutusta ja tiedettä tärkeänä. On siis jatkuva tilaus sille, että tieteen ääni kuuluisi voimakkaammin.
Riitta Monto
Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, joka on tehnyt pitkän uran toimittajana, viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana.
