Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Tieteellä koronaa vastaan

Maailmanlaajuisen koronaviruskriisin mittakaava ja äkillisyys ovat nostaneet tieteen päätöksenteon tueksi ennennäkemättömällä tavalla. Turun yliopistossa lukemattomat tieteentekijät eri aloilta tekevät kaikkensa pandemian selättämiseksi. Lääketieteilijät tarkastelevat viruksen anatomiaa sekä rokotteen kannalta tärkeää immuunivastetta, ja samaan aikaan esimerkiksi psykologian, politiikan ja talouden tutkijat selvittävät ja ennakoivat kriisin seurauksia.

Koronakevään taituttua syksyyn maailmalla on ilmestynyt jo yli 60 000 artikkelia tai muuta tieteellistä julkaisua virukseen liittyen, ja määrä kasvaa noin 500 julkaisulla viikossa. Äkillisesti alkanut pandemia on näyttäytynyt kansainväliselle tiedeyhteisölle ennennäkemättömänä haasteena, johon on lähdetty etsimään ratkaisuja ja vastauksia ympäri maailmaa.

Puutteellinen tieto viruksesta ja sen leviämisestä, yhteiskunnan toimintojen turvaaminen sekä kansalaisten tiedonsaannin tarve ovat asettaneet valtavia haasteita niin tutkijoille kuin päättäjille. Tämän tietää myös psykologian professori Christina Salmivalli, joka valittiin keväällä valtioneuvoston kanslian asettaman COVID-19-tiedepaneelin puheenjohtajaksi.

Paneelin tehtävänä oli tukea koronakriisin jälkihoidon toimenpiteitä valmistelevan valtiosihteeri Martti Hetemäen johtaman ryhmän työtä. Tiedepaneelissa eri alojen asiantuntijat arvioivat ja ennakoivat koronaviruskriisiin liittyviä vaikutuksia yhteiskuntaamme.

– Tässä työssä mielenkiintoista ja myös tieteellisesti haastavaa oli se, että ymmärrys koronaviruksesta ja kriisin seurauksista elivät koko ajan ja uutta tutkimusta tuli lähes päivittäin. Se tarkoitti sitä, että tietoa ja tieteellisiä arvioita päivitettiin sitä mukaa, kun uudempaa tietoa oli saatavilla, Christina Salmivalli kertoo.

Salmivallin mukaan tutkitulla tiedolla on ollut merkittävä rooli koronakriisin aikaisessa päätöksenteossa myös Suomessa.

– Kriisissä on kuultu asiantuntijoita laajasti. Tutkijat ovat myös antaneet näkemyksiään kriisistä ja sen hoidosta aktiivisesti julkisuudessa, mikä on nostanut tieteen uuteen arvoon, Salmivalli sanoo.

Keskivaarallisesta virusinfektiosta globaali terveysuhka

Suomessa SARS-CoV-2-viruksen tuntee kenties parhaiten virusopin professori Ilkka Julkunen. Turun yliopiston virologit ovat seuranneet uuden koronaviruksen leviämistä tiiviisti jo vuodenvaihteesta lähtien ja turkulaislaboratorioihin ensimmäiset viruksen geenit saatiin helmikuussa. Työssä hyödynnetään lääketieteellisen kampuksen Medisiina D -rakennuksen erinomaisia tutkimustiloja, joissa uutta virusta voidaan tutkia yksityiskohtaisesti.

Julkusen tutkimusryhmän työ kohdistuu koronaviruksen geneettisiin ja toiminnallisiin ominaisuuksiin sekä elimistön immuunisuojaan.

– Selvitämme muun muassa sitä, mitkä viruksen osat ovat immuunivasteen kohteina, miten nopeasti immuunivaste syntyy, antaako sairastettu infektio suojan uusintainfektiota vastaan ja kuinka kauan taudin synnyttämä immuunisuoja kestää, Julkunen kertoo.

Julkusen tutkimukset ovat saaneet tänä vuonna rahoitusta sekä Suomen Akatemialta että Jane ja Aatos Erkon säätiöltä. Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa tarkastellaan tautiin sairastuneiden henkilöiden vasta-aine- ja soluvälitteistä immuunivastetta COVID-19-infektiossa sekä mahdollisen rokotteen aikaansaamaa immuniteettia.

Vasta-ainetutkimusten perusteella pystytään selvittämään, minkälainen immuunivaste ihmisillä syntyy, mistä voidaan johtaa arvioita väestötason immuniteetista. Julkusen mukaan alustavat tulokset antavat sijaa toivolle.

Virusopin professori Ilkka Julkunen.
Virusopin professori Ilkka Julkunen.

– Olemme jo tunnistaneet immuunivasteen kannalta merkittäviä proteiineja. Suurimmalle osalle taudin sairastaneista jää immuunivaste, joka voidaan mitata. Rokotekehityksen näkymät ovat tässä mielessä positiiviset. Jos tauti saa aikaan immuunivasteen, joka todennäköisesti suojaa taudilta, rokote voisi pystyä samaan. Tutkimus on kansanterveydellisesti merkittävä ja siitä saatu tieto voi jatkossa ohjata rokotteiden käyttöä, Julkunen sanoo.

Julkusen tutkimusryhmään kuuluu kymmenen jäsentä. Tiivistä yhteistyötä tehdään sekä Turun yliopiston muiden tutkijoiden että useiden suomalaisten yliopistojen, Tyksin, muiden sairaanhoitopiirien ja THL:n kanssa.

Aiemmin urallaan Julkunen on tutkinut monia pandemiauhan aiheuttaneita viruksia, kuten ebolaa, zikavirusta ja eri influenssoja. Tutkijalle noin 120 nanometrin kokoinen SARS-CoV-2-virus on taudinaiheuttaja muiden joukossa.

– COVID-19 on keskivaarallinen virusinfektio, joka on siinä mielessä merkittävä globaali uhka, että vapaasti levitessään se aiheuttaa paljon vakavia tautitapauksia ja virusinfektioon liittyviä kuolemia. Lapsilla, nuorilla ja terveillä aikuisilla vakavan taudin riski on ollut kuitenkin varsin pieni.

Kriisien vaikutukset näkyvät viiveellä – lapsiperheille erityistä tukea

Vaikka COVID-19 ei ole tautiprofiililtaan suureksi vaaraksi nuoremmille, julkisuudessa on puhuttanut paljon lasten ja nuorten sekä erityisesti koulujen ja päiväkotien tilanne. Osana Suomen Akatemian INVEST-lippulaivaa Christina Salmivallin tutkimusryhmä on selvittänyt kolmessa eri tutkimushankkeessa koronapandemian vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin, opiskeluun ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Koululaisten koronakevät -kysely toteutettiin KiVa-kouluissa ja siihen vastasi yli 50 000 peruskoululaista.

Nopeasti käynnistetyn tutkimuksen tuloksia hyödynnettiin myös valtioneuvoston kanslian asettaman tiedepaneelin loppuraportissa ja suosituksissa. Tiedepaneeli esimerkiksi antoi keväällä kannanoton, jonka mukaan koulut tuli avata ennen lukuvuoden päättymistä.

Christina Salmivalli.
Psykologian professori Christina Salmivalli.

– Rajoitustoimilla oli välittömiä seurauksia lasten ja nuorten oppimiselle, mutta myös sosiaalisille suhteille sekä fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille, Salmivalli kertoo.

Tutkimuksen tuloksia on esitelty tarkemmin Aurora-lehden infografiikassa.

Toisessa Salmivallin ryhmän toteuttamassa kyselytutkimuksessa selvitettiin, millaisia ongelmia koronakevään poikkeusjärjestelyt aiheuttivat lukion ja ammatillisten oppilaitosten viimeisen vuoden opiskelijoilla ja kuinka monella valmistuminen viivästyi tai jäi toteutumatta. Kolmas tutkimus toteutetaan 14 maan kansainvälisenä vertailuna.

– Hankkeessa tutkitaan nuoria aikuisia, eli 18–25-vuotiaita, ja sitä, miten heidän pro-sosiaalisuutensa ja auttamiskäyttäytyminensä ovat kehittyneet eri maissa. On hienoa, että voimme tutkia myös positiivisia muutoksia ikävässä tilanteessa, Salmivalli sanoo.

Negatiivisista muutoksista Salmivalli mainitsee perheiden taloudelliset ongelmat sekä työttömyyden ja peräänkuuluttaa lapsiperheiden tukemisen tärkeyttä poikkeusaikana. Salmivallin mukaan koronakriisin taloudelliset vaikutukset voivatkin nousta yhteiskunnassamme välittömiä terveydellisiä seurauksia suuremmiksi.

– On tosiasia, että raha tarkoittaa terveyttä ja esimerkiksi lama vaikuttaa todella paljon kansanterveyteen. Nyt on tärkeää miettiä, miten voimme taata lapsiperheiden peruspalveluiden saatavuuden, jotta lasten ja nuorten ongelmat eivät monikertaistu tulevaisuudessa.

Kohti taloudellista huoltovarmuutta

Logistiikan professori Lauri Ojala allekirjoittaa Salmivallin ajatuksen siitä, että koronakriisi on muuttanut yhteiskunnassamme tiedon tarpeen luonnetta. Siinä missä tutkimustoiminta on usein hidasta ja pitkäjänteistä työtä, kriisinhoito on reaktiivista ja tarvitsee tuekseen nopeaa mutta luotettavaa tietoa. Tähän tarpeeseen Turun kauppakorkeakoulussa on perustettu useita talouden seurantasivuja.

Centre for Collaborative Research käynnisti keväällä kaksi sivustoa, joista toinen käsitteli koronakriisin vaikutuksia pk-yrityksiin ja toinen kriisin aiheuttamia laajempia kehityssuuntia työelämässä. Ojalan perustama sivusto keskittyi toimitusketjuihin.

Lauri Ojala potrettikuva.
Logistiikan professori Lauri Ojala.

– Keväällä pelättiin maailmanlaajuisesti logistiikan ja tavarakuljetusten romahtamista, mitä vauhdittivat rajojen sulkemiset ja erilaiset suositukset, Ojala sanoo.

Ojalan henkilökohtaisten verkostojen ympärille rakentuneelle seurantasivustolle koottiin laajasti ajantasaista tietoa logistiikkasektorin tilasta. Päättäjille ja virkamiehille tarjottiin keskeisiä tiedonlähteitä päätöksenteon tueksi.

– Tämän YVV-hankkeen merkitys oli hetkellisesti suuri maalis-huhtikuussa ja osoittaa tutkijoiltamme ihailtavaa reagointikykyä. Seurantasivuston tietoja hyödynnettiin maailmanlaajuisesti valtionhallinnoissa, yrityksissä ja eri tutkimusryhmissä, Ojala kertoo.

Ojalan mukaan lähes kaikki maat ymmärsivät toimia jo kriisin alkuvaiheessa niin, että tavarankuljetukset ovat voineet jatkua lähestulkoon normaalisti.

– Vältimme pelätyn syväkyykyn ja logistiikkasektori on pystynyt toimimaan hämmästyttävän hyvin vaikeassa tilanteessa. Kaupallinen lento- ja risteilyliikenne ovat kuitenkin olleet todella suurissa vaikeuksissa.

Vaikka tavarakuljetukset ovat jatkuneet lähes ongelmitta, useimmilla toimialoilla ja erityisesti teollisen tuotannon puolella on havahduttu siihen, että riippuvuus kiinalaisista komponenteista ja tuotantokapasiteetista on kasvanut hyvin suureksi.

– Kiina on yhä maailman työpaja. Nyt on kuitenkin alettu puhua Kiina + 1 -ilmiöstä, jolla tarkoitetaan sitä, että yrityksillä tulisi olla varmistavaa toimintaa Kiinan lisäksi jossain muualla, jossa voidaan myös hallinnoida tuotantokapasiteettia. Yrityksille on siis noussut tarve oman tuotannon parempaan kontrolliin. Tähän liittyy myös taloudellisen huoltovarmuuden käsite, jota aiomme tutkia seuraavassa hankkeessamme, Ojala kertoo.

Poliittisten päätösten tutkimuksesta hyötyä kriisinhallintaan

Sekä Christina Salmivalli että Lauri Ojala ovat yhtä mieltä siitä, että koronakriisi ja sen hoito ovat olleet poliitikoille raskas taakka kannettavaksi. Harva rauhanajan hallituksistamme on joutunut tekemään näin suuria päätöksiä näin lyhyessä ajassa, ja kriisin luonteesta johtuen jatkuvasti muuttuvilla tiedoilla.

– Päätöksenteko on varmasti ollut täydellistä tasapainoilua. Toisessa vaakakupissa ovat olleet terveydelliset ja sosiaaliset riskit ja toisessa talous, jolla on vaikutuksensa myös edellä mainittuihin riskeihin. Päättäjien on otettava todella monia seikkoja huomioon ja kaikki haitat ja hyödyt on täytynyt punnita moneen kertaan, Salmivalli pohtii.

Piirroskuvitus koronaan liittyvistä tutkimuksista ja koronan moninaisista vaikutuksista.

Poliittiset päätökset ovat keskiössä valtio-opin professori Maija Setälän syksyllä käynnistyneessä tutkimushankkeessa, jossa tarkastellaan kansallisia ja EU-tason poliittisia toimenpiteitä pandemian ja sen jälkiseurausten ehkäisemisessä. Tutkimus lisää ymmärrystä pandemiaan ja sen seurauksiin liittyvien politiikkatoimien hyväksyttävyydestä.

– Toteutamme laajan kyselytutkimuksen ja järjestämme puntaroivan kansalaiskeskustelun, jossa suomalaiset pääsevät pohtimaan eri poliittisten toimenpiteiden perusteluja ja hyväksyttävyyttä. Haastattelemme myös päätöksentekijöitä EU-tasolla sekä kansallisella tasolla tehdyistä ja suunnitelluista politiikkatoimista. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa sitä, miten kansalaiset suhtautuivat lakiin perustuviin kieltoihin, määräyksiin ja suosituksiin ja ymmärsivätkö he niiden eroa, Setälä kertoo.

Maija Setälä.
Valtio-opin professori Maija Setälä.

Tutkimuksen odotetaan hyödyttävän pandemian sekä muiden kriisien hallintaa jatkossa. Professorin mukaan poliitikot ovat Suomessa ottaneet vastuun kriisinhoidosta ja julkisen keskustelun perusteella kansalaiset ovat hyväksyneet toimenpiteet hyvin laajasti.

– On ollut paljon puhetta yhdessä selviämisestä ja samassa veneessä olemisesta. Kriisithän usein tiukentavat yhteisön rivejä. Todennäköistä on, että tämä yhteishenki karisee, kun taloudelliset vaikutukset alkavat jakaa kansaa, Setälä pohtii.

Myös Setälä jakaa ajatuksen siitä, että asiantuntijoiden ja tutkitun tiedon merkitys on korostunut pandemian aikana:

– Auktoriteettien ja asiantuntijuuden arvostus on noussut viime aikoina. Koronakriisissä tämä johtuu osittain siitä, että pandemiassa syy-seuraussuhteet ovat suhteellisen selkeästi ymmärrettävissä ja yksilön vastuu omasta käyttäytymisestään tunnistetaan laajalti. Esimerkiksi ilmastopolitiikassa ei ole koskaan onnistuttu tekemään yhtä radikaaleja päätöksiä, sillä ilmastoasioissa yksilöiden käyttäytymiseen liittyvät syy-seuraussuhteet ovat vähemmän ilmeisiä.