Suurten kysymysten äärellä

Filosofi Maija-Riitta Ollila hahmottaa maailmaa osan ja kokonaisuuden suhteena. Turun kauppakorkeakoulun globaalin liike-elämän etiikan työelämäprofessorina hän haastaa opiskelijat ja tutkijat kyseenalaistamaan omat ennakko-oletuksensa.

Turun kauppakorkeakoulun työelämäprofessori, filosofi Maija-Riitta Ollila on palkittu tietokirjailija ja puhuja. Ollila pohtii omien sanojensa mukaan tyypillisesti sellaisia kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastauksia. Ensimmäisen filosofisen tutkielmansa hän laati 12-vuotiaana ajan olemuksesta.

– Eihän se ollut edistynein esitys ajan filosofiasta, mutta todistettavasti silloin kiinnostukseni filosofiaan heräsi, Ollila naurahtaa.

Sittemmin Ollila on kirjoittanut lukuisia yhteiskunnallisia teoksia, joista monissa on näkynyt hollantilaisen rationalistin Baruch Spinozan perintö. Spinozan Etiikka-teoksessa Ollilaa on kiehtonut erityisesti ristiriita ensimmäisen ja viimeisen luvun välillä.

– Se herättää kysymyksen, miten täydellinen determinismi sopii yhteen yksilön vapauden kanssa. Siitä lähtien olen käsitellyt lähes kaikissa töissäni osan ja kokonaisuuden välistä suhdetta. Aiheet ovat aina erilaisia, mutta tämä näkökulma säilyy.

Toimintatapamme ja ihmisenä oleminen muuttuu teknologian vaikutuksesta.”

Ollila onkin tarkastellut useille vuosikymmenille ulottuvalla urallaan lukemattomia eri aiheita hyvästä elämästä vallan filosofiaan ja tieto-oppiin. Hän kertoo hurahtavansa aika ajoin johonkin uuteen aiheeseen, viimeksi teknologian filosofiaan.

– Mitä enemmän ikää tulee, sitä vahvempia nämä hurahdukset ovat. Tahdoin kirjoittaa kirjan neljännen teollisen vallankumouksen etiikasta. Aiheeksi päätyi lopulta tekoäly, josta ei ollut tuolloin juurikaan kirjoitettu etiikan näkökulmasta. Kun kirja valmistui, yllättäen tekoälystä puhuttiin joka puolella.

Seuraavan teoksensa Ollila kertoo kirjoittavansa ihmisyyden tulevaisuudesta ja siitä, miten uudet teknologiat muokkaavat ihmisenä olemista.

– Bruno Latouria lainaten käyttämämme välineet muuttavat meitä. Toimintatapamme ja ihmisenä oleminen muuttuu teknologian vaikutuksesta. Tähän liittyy monia kiinnostavia eettisiä teemoja algoritmisesta vallasta teknologian vähättelyyn ja ihmisen herruuden korostamiseen.

Keskustele ja kyseenalaista

Maija-Riitta Ollila on haastava mutta palkitseva haastateltava. Kun hänelle esittää kysymyksen, vastaa hän usein toisella. Huomautettuani filosofia tästä taipumuksesta, hän huvittuu ja kertoo tekevänsä samaa myös kursseillaan.

– Houkuttelen opiskelijan esittämään jonkin väitteen ja sitten kyseenalaistan sen. Tämän jälkeen opiskelija joutuu perustelemaan väitteensä ja oppii argumentoimaan omia näkemyksiään paremmin. Puhuessaanhan ihminen selventää myös itselleen, mitä hän oikeastaan ajattelee, Ollila sanoo.

Ollilan mukaan filosofialle on tyypillistä juuri ennakko-oletusten kyseenalaistaminen.

– Yleensä yhteiskunnallisessa keskustelussa jokin vaikutusvaltainen taho muotoilee kysymyksen ja kaikki muut pyrkivät vastaamaan tähän kysymykseen. Ennakko-oletukset määrittävät, mitä kysytään. Eri kysymys taas voi synnyttää eri vastauksen. Tärkeiden ja hankalien kysymysten kysyminen eri tavalla avaa uudenlaisia näkökulmia. Tämä on tärkeää, kun esimerkiksi tarkastellaan ihmiskunnan viheliäisiä ongelmia.

Ollilan työelämäprofessuurin aihealue on globaalin liike-elämän etiikka. Hän vetää kauppakorkeakoulussa maisterivaiheen opiskelijoille Global Business Ethics -kurssia, jolla yhdistyy globaalietiikan ja liike-elämän etiikan soveltavat alat. Yhdistelmä on Ollilan mukaan ajankohtainen, sillä globaalietiikan kysymykset ovat vahvasti läsnä tänä päivänä niin liike-elämässä kuin poliittisessa päätöksenteossa.

Kulttuurista rikkautta ei tulisi hävittää, mutta voimme luoda yhteistä perustaa löytämällä koko ihmiskunnan jakamia ydinarvoja.”

– Kurssilla käsitellään sellaisia maailmanlaajuisia aiheita kuten hyvää ja eettistä johtamista, tekoälyn ja bioteknologian etiikkaa sekä mediaetiikkaa ja yksityisyyden suojaa. Aiheiden tulee olla käytännönläheisiä, jotta ne ovat sovellettavissa liike-elämään. Kauppakorkeakoulussa kestävän kehityksen opetus on laajaa. Silloin on tärkeä kysyä, mitä sellaista filosofia voi tarjota, mitä muissa opintojaksoissa ei ole. Oma näkemykseni on, että kyky argumentoida ja uskallus ajatella asioita uusista näkökulmista on itsessään arvokasta.

Etiikka on tulevaisuussuuntautunutta toimintaa, jolla pyritään muovaamaan ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä. Ollilan mukaan tämä pätee erityisesti globaalietiikkaan, jonka perimmäisenä tarkoituksena on löytää maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä ja jaettuja arvoja.

– Se on hurja tehtävä, koska se haastaa vallitsevan relativistisen ajattelun. Kulttuurirelativismi tarkoittaa sitä, että kulttuuriset arvot vaihtelevat ajasta, paikasta ja kulttuurista riippuen eikä meillä ole oikeutta tuomita muita tapoja tai kulttuureja. Globaalietiikan avulla yritetään löytää yhteinen sävel moniin aikamme suuriin kysymyksiin, mutta samalla käy ilmeiseksi, että kaikki moraaliset käytännöt eivät olekaan yhtä hyviä ja jotkut tavat elää ovat parempia kuin toiset.

Maailmanlaajuisesti hyväksytyistä arvoista Ollila mainitsee esimerkkinä ihmisoikeudet, joita noudatetaan maailmalla hyvin laajasti joitain valtioita lukuun ottamatta. Sitten hän empii hetken ennen kuin jatkaa:

– Kaikesta ei tietenkään voida olla yhtä mieltä. Kulttuurista rikkautta ei tulisi hävittää, mutta voimme luoda yhteistä perustaa löytämällä koko ihmiskunnan jakamia ydinarvoja. Meidän on lähestyttävä asiaa keskustelun kautta, ja siinä filosofialla on paljon annettavaa. Ei ole ajateltavissa, että noudattaisimme jonkinlaista sanelupolitiikkaa ihmisoikeuksissa tai esimerkiksi ympäristökysymyksissä.

Kohti kestävämpää maailmaa

Maija-Riitta Ollila vetää Turun kauppakorkeakoulun työelämäprofessorina webinaarisarjaa Global Goodness – Discussions on Global Business Ethics, joka syventää Ollilan opetuksen aiheita. Vieraiksi on kutsuttu merkittäviä tieteen, talouden ja politiikan vaikuttajia. Ensimmäisessä lähetyksessä vieraili teknillisen tiedekunnan dekaanin Jaakko Järven lisäksi St1 Nordicin hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen. Keskustelussa sivuttiin muun muassa hiilineutraalia energiaa ja uusien innovaatioiden jalkauttamisen haasteita.

Webinaarin taustalla on ajatus tieteen, talouden ja politiikan yleistajuistamisesta ja näiden maailmaa muovaavien alojen ristiinkeskustelusta.

– Selviytymisemme yksilöinä tai yhteiskuntina riippuu siitä, että meillä on mahdollisimman oikea käsitys siitä, millaisia ihmiset, yhteiskunta ja maailma ovat. Meillä on valtava määrä kilpailevia käsityksiä. Jos ihmisen näkemys maailmasta on pahalla tavalla harhainen, lajimme ei kauaa menesty. On kohtalokas kysymys myös yksilön ja yhteiskuntien kannalta, että voimme perustaa oman elämämme mahdollisimman hyvään käsitykseen tai tietoon, Ollila sanoo.

Toisessa lähetyksessä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja liike-elämästä keskustelivat kauppakorkeakoulun dekaani Markus Granlund, Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja Ilari Sääksjärvi, taloustieteilijä Anni Huhtala sekä Cargotecin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin.

 Suomen kielessä käytetään termiä ympäristö, mikä kertoo, että ihminen on kaiken keskiössä ja kaikki muu ympäröi häntä.”

Lähetyksessä keskusteltiin muun muassa kestävästä kehityksestä ja niin sanotusta Dasguptan raportista. Cambridgen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Sir Partha Dasgupta johti laajaa tutkimusryhmää, jonka uraauurtavaksi kuvailtu loppuraportti julkaistiin helmikuussa. Raportissa luonto määriteltiin ihmiskunnan tärkeimmäksi pääomaksi.

– Moni voi vierastaa tätä pääoman käsitteen liittämistä luontoon, mutta käsitteet eivät ole yhdentekeviä. Pääoman käsite valtaa nykykielessä eri alueita ja puhutaan esimerkiksi tietopääomasta, ihmispääomasta ja nyt luontopääomasta. Se on yhteiskunnallisesti tärkeä termi, ja kun se liitetään luontoon, se tarkoittaa sitä, että luonto ja sen kestävyyden takaaminen on tärkeää.

Kestävästä kehityksestä puhuessaan Ollila tuntuu paikoin varovan sanojaan ja kertoo aiheen herättävän myös ristiriitoja. Hän avaa käsitteen historiaa toteamalla, että ekologinen kestävyys oli alun perin kaiken kestävyyskeskustelun lähtökohta.

– Sitten huomattiin, ettei ekologinen kestävyys voi toteutua ilman sosiaalista kestävyyttä. Köyhyydessä elävillä väestöillä ei ole resursseja ylläpitää ekologista kestävyyttä. Tästä kumpusi myös taloudellisen kestävyyden käsite, joka on Suomessa nähty usein yritysten kykynä pysyä pystyssä.

Ollilan mukaan nämä kestävyyden perheen eri jäsenet eivät elä täydessä sovussa keskenään.

– Saattaa olla yritystoimintaa, jota ei pitäisi yksinkertaisesti olla olemassa ekologisesta näkökulmasta. Kannattavuus ei itsessään tee siitä kestävää. Kun ihmiskunta oli pienempi, saatoimme käyttää hyödyksi luontoa niin paljon kuin mahdollista. Jos nyt käytetään vuosittain puolitoista maapalloa, herää kysymys, mistä löydetään se toinen maapallo.

Ollila näkee myös kestävässä kehityksessä käytävässä keskustelussa hänen tuotantoaan läpileikanneen teeman osan ja kokonaisuuden välisestä suhteesta.

– Kun ihminen katsoo silmäaukoistaan ulos, hän näkee itsensä kaiken keskipisteenä. Suomen kielessä käytetään termiä ympäristö, mikä kertoo, että ihminen on kaiken keskiössä ja kaikki muu ympäröi häntä. Ihminen on kuitenkin osa luontoa ja riippuvuutemme siitä on aivan ehdotonta.

Global Goodness -webinaarin seuraava jakso lähetetään tiistaina 1.6. klo 14. Ulkopolitiikan arvoista keskustelevat Maija-Riitta Ollilan kanssa ulkoministeri Pekka Haavisto, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jyrki Kallio ja Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan professori Niina Nummela.