Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Suomen sotamenestystä tuettiin kuvilla – Jatkosodan viralliset valokuvat kätkevät taakseen lukemattomia tarinoita

Toisesta maailmansodasta on säilynyt arviolta 160 000 virallista suomalaista valokuvaa. Ne kätkevät taakseen tarinoita sodasta, ja usein totuus kuvan tapahtumista on virallista kuvatekstiä monitulkintaisempi. Sota-ajan valokuvia tutkinut valtiotieteiden tohtori Olli Kleemola poliittisen historian oppiaineesta esittelee artikkelissa tarinoita jatkosodan virallisten valokuvien taustalta.

Puolustusvoimien sähköisestä SA-kuva-arkistosta löydettävät kuvat antavat osviittaa sotavuosien 1939–1945 tapahtumista Suomessa. Suurin osa sota-ajan virallisista noin 160 000 valokuvasta on jatkosodan ajalta.

— Sota-ajan suomalaiset valokuvat koostuivat armeijan tiedotuskomppanioiden ottamista virallisista TK-kuvista sekä sotilaiden itse ottamista epävirallisista kuvista, kertoo aikajakson valokuvia tutkinut Olli Kleemola.

Epävirallisten kuvien määrää on vaikea arvioida, mutta osviittaa antaa se, että Kleemolan henkilökohtainen kokoelma kattaa noin 15 000 kuvaa enimmäkseen jatkosodan ajalta.

Tiedotuskomppanioiden tehtävänä oli tuottaa valokuvia propaganda- ja tiedotuskäyttöön sodanjohdon ohjeiden mukaan. Tämän lisäksi kuvaajien tuli dokumentoida sotahistoriaa. TK-kuvien kohteet vaihtelivat osin tämän vuoksi varsin laajasti ja Kleemolan mukaan kuvia on säilynyt liki jokaisesta sotaan liittyneestä teemasta.

— Päämaja ohjasi komppanioiden toimintaa ohjekäskyillä, joissa pyydettiin ottamaan kuvia vaikkapa kenttäpapeista, itäkarjalaiskylistä tai vihollisen tekemistä julmuuksista, Kleemola kertoo.

Kuvallinen vaikuttaminen myös TK-kuvien tehtävänä

Jatkosodan virallisia valokuvia tarkasteltaessa saattaa unohtua, että kuvien tarkoituksena oli tukea Suomen sotamenestystä ja esittää niiden kohteet halutulla tavalla. Valokuvien konteksti tulisikin muistaa sota-ajan kuvia katsottaessa.

— Meille on vakiintunut tietty mielikuva siitä, miten jatkosota tulee esittää. Usein kuitenkin saatetaan unohtaa, että kuvat on otettu sota-ajan viestintään tavoitteena korostaa Suomen armeijan voitokkuutta, Kleemola kertoo.

— Edelleen nykypäivänä ajatellaan helposti, että jokin asia on totta, jos se nähdään kuvassa. Näin ei kuitenkaan aina ole ja kuvien kanssa tulisi olla varovaisempi, Kleemola toteaa. Kuva: Mikko Järvi

Sota-ajan suomalaisia TK-kuvia tulisi Kleemolan mukaan tarkastella samalla tavoin kuin mitä tahansa propagandamateriaalia. Historiantutkimuksessa on kuitenkin vasta vähän kokemusta kuvalliseen aineistoon liitettävästä lähdekritiikistä.

— Saatamme ajatella, että valokuva on ikkuna menneisyyteen, jonka kautta voimme tarkastella, miten asiat ovat ennen olleet. Näin ei kuitenkaan ole. Ei nykyisinkään oteta valokuvia sosiaaliseen mediaan silloin, kun ei itse näytä hyvältä. Menneisyys ei poikkea tästä millään tavalla, Kleemola kertoo.

TK-kuvien päätehtävänä ei siis ollut todistaa sotatapahtumia autenttisesti. Kuvan takana piilevien motiivien ja kuvan kontekstin muistaminen on keskeistä myös nykyaikana kuvien määrän lisääntyessä voimakkaasti. Esimerkiksi uutiskuviin liittyy aina valintoja siitä, miten asiat halutaan esittää ja kuvilla onkin suuri merkitys mielikuvien syntymisessä.

Turun linna. 25.6.1941. SA-kuva-arkisto.

TK-kuvia otettiin paljon rakennuksista, kylistä ja kaupungeista. Kuva jatkosodan ensimmäisenä päivänä pommitetusta ja pahoin palaneesta Turun linnasta muodostui aikanaan tärkeäksi sen symbolisen arvon takia.

— Kuva näyttää periaatteessa vanhan rakennuksen palaneena, mutta kuvan syvempi tarkastelu osoittaa siihen sisältyvän Suomen läntisen vallan symboliikkaa. Kuvan ajatuksena on se, että Suomi on aina kuulunut länteen ja Neuvostoliitto on jälleen hyökännyt Suomea vastaan. Suomi ei ollut tässä vaiheessa vielä sodassa, vaikka Saksa oli jo hyökännyt Neuvostoliittoon. Kuvaa lähdettiinkin levittämään osoituksena siitä, ettei Suomi ollut hyökkääjä, vaan hyökkäyksen kohteeksi jäänyt uhri, jonka tuli puolustautua, Kleemola kertoo.

Tosiasiassa Suomi oli sitoutunut yhteistyöhön Saksan kanssa ja aikoi jossain vaiheessa hyökätä Neuvostoliittoon. Tämä haluttiin kuitenkin tehdä siten, ettei se näyttäisi hyökkäykseltä. Kuvasta muodostuikin tietyllä tapaa jatkosodan alun alibi.

Alkuperäinen kuvateksti vuodelta 1941: Konepistoolisarja vielä varmuudeksi sisään. Termola 10.9.1941. SA-kuva-arkisto.

TK-kuvia lavastettiin jonkin verran, sillä etenkin autenttinen taistelukuvaaminen oli haastavaa. Kuvaajat eivät aina saaneet tietoa, missä taisteluita käytiin ja toisaalta niiden kuvaaminen ajan hitailla kameroilla oli erittäin vaarallista. Usein kuvaajien osallistuminen taisteluihin oli myös valokuvaamista toivottavampaa.

Alkuperäinen kuvateksti: Tk-Mustonen töissä. Termola 10.9.1941. SA-kuva-arkisto.

— Kuvaajien tehtävänä oli kuvata myös toisten TK-kuvaajien toimintaa. Kuva hyökkäyksestä on selvästi lavastettu. Kuvatekstissä väitetään korsun olevan vihollisen miehittämä, mutta kuvan molemmat miehet ovat melko suojattomia tilanteessa. Miehille ei olisi todennäköisesti käynyt kovin hyvin, mikäli joku olisi ollut sisällä korsussa, Kleemola sanoo.

Alkuperäinen kuvateksti: Sotamies Heino Jauhiainen 28 vankinsa kera, jotka hän yksin otti marjamatkalla. Ontrosenvaara, 14.8.1941. SA-kuva-arkisto.

Suurin osa jatkosodan valokuvista otettiin vuoden 1941 hyökkäysvaiheessa. Viralliset valokuvat tähtäsivät omien joukkojen menestyksen korostamiseen, jota kuitenkin tehtiin ajoittain uskottavuuden rajamailla. Päämaja ohjeisti jo keväällä 1942 kuvaajia välttämään vihollisen yliampuvaa vähättelyä ja halventamista valokuvissa.

— Kuvassa yhdistyy hienosti kaksi asiaa. Vangittu vihollinen esitettiin suomalaisissa kuvissa aina osana massaa. Vihollinen ei voinut olla yksilöllinen tai rohkea, eikä kyetä itsenäiseen toimintaan. Suomalainen sotilas oli sen sijaan rohkea yksilö, joka vastasi ajan sanonnan mukaan kymmentä vihollista. Kuvaan liittyy kuitenkin ongelma sen uskottavuudesta. Kuinka uskottavaa oli, että yksittäinen sotilas oli vanginnut 28 vihollista, Kleemola pohtii.

Alkuperäinen kuvateksti: Itäkarjalaiset juhlivat vapauttajiaan. Valokuvan ottamisajankohta ei ole tiedossa. SA-kuva-arkisto.

Valokuvia otettiin usein myös siviileistä. TK-kuvien sisältö ja kuvateksti saattoivat kuitenkin olla ajoittain ristiriidassa ja kuvateksti määritti paljon kuvasta syntyvää vaikutelmaa. Yllä oleva valokuva itäkarjalaisista on tästä malliesimerkki. Kuvatekstin mukaan kuvan henkilöt juhlivat vapauttajiaan, vaikka tosiasiassa kuvassa on kyse kirkkoon menosta.

— Sodan alussa suomalaiset upseerit olettivat itäkarjalaisten olleen hyvin kiinnostuneita suomalaisuudesta ja heimoaatteesta. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä Itä-Karjalasta ei löytynyt heimoaatetta, eikä alueella ollut koskaan syntynyt voimakasta kansallistunnetta Suomeen. Suomalaiset pyrkivät tästä huolimatta esiintymään Itä-Karjalassa vapauttajina samaan tapaan kuin saksalaiset Baltiassa. Tämä oli kuitenkin ongelmallista, sillä itäkarjalaiset eivät olleet erityisen kiinnostuneita suomalaisten tulosta alueelle, kunhan ruokaa oli riittävästi. Kuvan todellisuuden ja kuvatekstin välillä onkin iso ristiriita, Kleemola toteaa.

Käppäselkä 29.10.1941. Kuva: SA-kuva-arkisto.

Suomalaiset pyrkivät sotapropagandassaan esittämään Neuvostoliiton toiminnan moraalittomana ja epäinhimillisenä. Tämän korostamisessa hyödynnettiin muun muassa kuvia lapsisotilaista ja lapsista, josta yllä oleva valokuva on esimerkki. Alkuperäisessä kuvatekstissä ihmeteltiin, ovatko Neuvostoliitosta loppuneet miehet lasten ollessa rintamalla. Neuvostoliiton joukoissa palveli toisen maailmansodan aikana arviolta 800 000 lasta, joista suuri osa oli orpoja. Alla olevassa kuvassa on sen sijaan lähettinä 14-vuotiaana sodassa toiminut Paavo Niemi, jota urheiluselostaja Pekka Tiilikainen haastatteli kuvaushetkellä.

Kollaa, Loimola. 20.7.1941. SA-kuva-arkisto.

— Kun omat pojat lähtevät rintamalle kyse on rohkeudesta, isänmaallisuudesta ja velvollisuudentunnosta. Vihollisen vastaavan toiminnan taustalla ei tietenkään voi olla tällaista, vaan kyse on yhteiskunnan moraalittomuudesta, Kleemola päättää.