Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Aurora-lehti on siirtynyt osoitteeseen www.utu.fi/aurora.
Tätä sivustoa ei enää päivitetä.

Lue Auroraa

Oona Ylönen: ”Panostetaan lastensuojeluun yhdessä”

”Lastensuojelun tilanne Suomessa on vakava. Lastensuojelun turvaa tarvitsevat lapset eivät tällä hetkellä saa riittävällä tavalla sellaista apua, jolla olisi ratkaiseva merkitys lapsen elämänkulun kannalta. Lastensuojelun sosiaalityössä on pulaa ajasta: ajasta ajatella, etsiä monipuolisesti tietoa, suunnitella, tehdä yhteistyötä ja rationalisoida yhteistä tekemistä. On vaikeuksia jopa tavata niitä lapsia, jotka omalla vastuulla ovat. Kentällä on rekrytointivaikeuksia ja vakava vaihtuvuusongelma. Meillä on työmäärään ja johtamiseen liittyviä haasteita.

Turun yliopistolla on nyt kolmen turkulaisen säätiön lahjoituksella mahdollisuus kehittää lastensuojelua ja etsiä ratkaisuja alan ongelmiin. Lahjoituksen takana ovat Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet, Johanna och G.A. Petrelius stiftelse ja Kommunalrådet C. G. Sundells stiftelse, joiden panostuksen turvin tavoittelemme nykyistä vaikuttavampaa lastensuojelutyötä.

Pyrimme muun muassa käynnistämään aloitteleville sosiaalityöntekijöille ja esimiehille mentorointitoimintaa sekä luomaan mallin harjoittelijoiden ohjaamiseen. Kartoitamme lastensuojelun ja sen lähialojen ammattilaisten koulutukseen liittyvät tarpeet.

Lastensuojelu ei ole vain sosiaalityön toimialaa vaan se vaatii useiden alojen yhteistyötä. Mukaan tarvitaan esimerkiksi terveydenhuolto ja sivistystoimi. Turun yliopiston Sote-akatemian ja alueen Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman kautta kehittämistyömme on monialaista.

Pitää myös muistaa, että lastensuojelussa onnistutaan joka päivä – joka päivä lapset saavat tarvitsemaansa apua lastensuojelusta. Onnistumisista pitäisi puhua julkisuudessa enemmän. Se on myös lastensuojelusta apua saavien toive, stigma pienenee.

Lastensuojelu aiheuttaa tekijälleen paljon eettistä ja psyykkistä kuormitusta, jolloin toiveikkuus ja luottamus ovat vaarassa. Lastensuojelun apua tarvitsevan kannalta tämä on oleellista: toiveikkuus leviää, samoin toivottomuus. Psyykkisen kuormituksen vastapainona on tyytyväisyys lapsen tilanteen kohentuessa. Olen itse kokenut asiakastyössä saamani palautteet kaikkein merkityksellisimmäksi omalla työurallani. Ne ovat kiitoksia, jotka näköjään tuntuvat vuosien päähän.”