Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Monitieteisellä tutkimuksella ratkotaan huomisen haasteet

Turun yliopiston kahdeksassa tiedekunnassa tehdään tutkimusta, jolla luodaan edellytyksiä paremmalle tulevaisuudelle. Aikamme suuriin haasteisiin vastaaminen ja muuttuvan yhteiskunnan ymmärtäminen vaativat niin kansainvälistä yhteistyötä kuin monitieteistä tutkimusta. Lukuisilla aloilla painottuvat nyt erilaiset digitaaliset tutkimuskohteet ja menetelmät. Samoin kestävää kehitystä edistävää tutkimusta tehdään lähes kaikilla tieteenaloilla. Kysyimme kahdeksalta tutkijalta, mikä heidän alallaan on juuri nyt ajankohtaista ja millaisiin lähitulevaisuuden haasteisiin he pyrkivät vastaamaan tutkimuksellaan.

Kaikki ympärillämme koostuu atomeista. Kvanttifysiikka tutkii atomien ja muiden aineen rakenneosasten käyttäytymistä. Fysiikan yliopistonlehtori Teiko Heinosaari tutkii kvanttiteorian rajoja: mikä kvanttifysiikassa on mahdollista ja mikä mahdotonta.

Peruskoulussa oppimamme fysiikka on isojen kappaleiden sekä aaltojen fysiikkaa. Myös arkipäivän asiat ovat usein kappaleita tai aaltoja. Kvanttisysteemi on kolmas fysiikan tyyppi – se perustuu aineen pienten rakenneosasten käyttäytymiseen ja niiden tutkimiseen.

– Siinä on vähän samoja piirteitä kuin kappaleessa ja aallossa, mutta mielestäni on selkeintä ajatella, että se on uudenlainen systeemi, Heinosaari kuvailee.

Kvanttifysiikka näkyy esimerkiksi erilaisten materiaalien, kuten ledien, lasereiden ja puolijohteiden valmistuksessa. Näitä materiaaleja ei olisi osattu tehdä ymmärtämättä kvanttifysiikan merkitystä.

Heinosaari on viime aikoina tutkinut erityisesti kvantti-informaatiota. Tutkijan mukaan kvanttifysiikka on tulevaisuudessa enemmän ja suoremmin yhteydessä informaatioteknologiaan.

– Tutkimuksessani tarkastelen esimerkiksi kommunikaatiotehtäviä, joissa informaation välittäjä on rajallinen. Vertailen, miten kvanttisysteemi eroaa tavallisesta informaationvälittäjästä, joka voisi olla vaikkapa sanomalehti tai radioaalto.

Kvanttitietokone pystyisi simuloimaan molekyylejä, koska nekin elävät kvanttimaailmassa.”

Nyt sekä Suomessa että maailmalla on investoitu kvanttilaskentaan. Heinosaaren mukaan se on lähitulevaisuudessa yhä keskeisempi tutkimusaihe.

– Kvanttilaskentaa voitaisiin käyttää esimerkiksi kvanttitietokoneissa. Tällöin kvanttisysteemit korvaisivat ne laskuprosessit, joita tämänhetkiset koneet käyttävät.

Kvanttilaskennan etu on nopeus, ja sen avulla voitaisiin tehdä esimerkiksi materiaalimallinnusta. Se ei kuitenkaan automaattisesti laske kaikkea nopeammin, vaan sen hyödyntäminen vaatii hienovaraista määrittelyä ja mittauksia. Jos kvanttisysteemiä voitaisiin mallintaa tarkasti ja sen toimintaa pystyttäisiin ennustamaan, säästettäisiin aikaa.

– Kvanttitietokone pystyisi simuloimaan molekyylejä, koska nekin elävät kvanttimaailmassa. Se pystyisi todennäköisesti auttamaan, kun pitää suunnitella joitakin ihmisille tärkeitä asioita. Kvanttifysiikkaa hyödynnetään esimerkiksi lääkkeiden ja lannoitteiden kehityksessä.

Kvanttitietokone toimisi kvanttimaailman säännöillä. Koneen olisi siis mahdollista tehdä asioita, joihin nykyiset laitteet eivät pysty ja joita emme tällä hetkellä osaa edes kuvitella. Heinosaari vertaa kvanttitietokonetta internetiin: ei verkon alkuaikoina ollut tietoa siitä, mitä kaikkea sillä nykyään tehdään.

Ilmastotuuppauksella edistetään kestäviä valintoja

Psykologian professori Paula Salon tutkimusunelma on toteutunut. Hän pääsee vihdoin tutkimaan maailmalla tunnettua nudge-ajattelua, suomeksi tuuppausta.

Paula Salo Yliopistonmäellä polkupyörän kanssa
– Tuuppauksessa on kyse valinta-arkkitehtuurin muokkauksesta niin, että etukäteen mietimme, mikä on toivottu valinta ja pyrimme esittämään sen niin, että se on helppo valinta. Mietimme, miten voimme tukea ihmisiä eri päätöksentekotilanteissa, Salo sanoo.

Näin käyttäytymistieteen opein ihmistä ohjataan valitsemaan toivottu tapa toimia.

– Tässä kohtaa herää usein ajatus, onko tavassa jotain kyseenalaista. Onko meillä oikeus ohjata ihmisten ajattelua, kuka saa päättää ja ketä ohjataan? Eettinen pohdinta on yksi tutkimuksemme keskeisistä tehtävistä.

Keskeistä on, että ihmisellä on kuitenkin aina mahdollisuus valita toisin.”

Salon johtaman hankkeen tavoitteen hyväksyy valtaosa ihmisistä. Nyt etsitään tuuppauksesta apua ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Miten minä voin vähentää liikenteen kasvihuonepäästöjä tai lisätä metsien hiilinielujen tehoa?

– Kehitämme sidosryhmiemme kanssa tuuppausinterventioita. Vertaamme myös niiden vaikuttavuutta, esimerkiksi tutkimalla tuuppaustoimien ja vaikkapa verotuksellisten ratkaisujen vaikutusten eroa.

Tuuppauksen teho perustuu käyttäytymistieteelliseen tietoon. Ihmisen on helpompi valita valmiiksi mietitty vaihtoehto kuin itse pohtia asiaa alusta asti. Tai hyväksyä valmiiksi valittu vaihtoehto. Esimerkkinä tilanne, jossa sähköyhtiö tarjoaa määräaikaisen sähkösopimuksen jatkamiseksi uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä. Sopimuksen voi vahvistaa helposti tekstiviestillä. Muunkin vaihtoehdon voi valita, mutta se edellyttää yhteydenottoa sähköyhtiöön.

– Keskeistä on, että ihmisellä on kuitenkin aina mahdollisuus valita toisin.

Tutkimuskonsortio sai Strategisen tutkimuksen neuvostolta rahoituksen. Vetovastuu on Turun yliopistolla ja Paula Salolla, mutta mukana on useita tutkimusorganisaatioita ja kumppaneina julkishallintoa ja yhdistyksiä.

– Kolmen vuoden aikana me selvitämme, ovatko tuuppaukset kustannustahokkaita, ovatko ne eettisiä ja mikä vaikutus niillä on terveyteen. Me myös kehitämme tuuppauksen metodologiaa.

Entä tulevaisuus? Ei liene mahdoton ajatus, että Suomi liittyy maiden joukkoon, joilla on oma nudge-toimisto. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Behavioural Insights Team laatii viranomaisille jatkuvasti tuuppausohjeita vaikkapa siitä, miten ihmiset saadaan pesemään kätensä kunnolla.

Tulevaisuus on yhä räätälöidymmässä hoidossa

Immuunipuolustuksen tutkimuksella on Turun yliopistossa pitkät perinteet. Immunologian avulla etsitään ratkaisuja esimerkiksi syövän ja autoimmuunisairauksien hoitoon. Tällä hetkellä tutkimusta vie eteenpäin lippulaivahanke Innovation Ecosystem Based on the Immune System (InFLAMES).

– Meillä on vahva pohja immunologian ja myös lääkekehityksen saralla. Tällä hetkellä 21:stä markkinoilla olevasta Suomessa kehitetystä lääkkeestä 20 on kehitetty Turussa, kertoo hanketta johtava professori, akateemikko Sirpa Jalkanen.

Sirpa Jalkanen laboratoriossa
Åbo Akademin kanssa yhteistyössä toteutettava InFLAMES-hanke tähtää uusien lääkekehityskohteiden tunnistamiseen ja varsinaiseen lääkekehitykseen yhdessä biotekniikka- ja lääkeyritysten kanssa. Jalkanen muistuttaa, että Turun yliopistossa on syntynyt monta menestyvää spinoff-yritystä ja patenttia. Lippulaivahankkeessa hyvistä osatekijöistä pystytään rakentamaan kansainvälisesti merkittävä osaamiskeskittymä, joka tuottaa hyvinvointia Suomeen.

– Meillä on osaamista diagnostiikan kehityksestä, lääkeaihioiden löytämisestä ja perustutkimuksesta. InFLAMES vahvistaa kaikkia näitä osa-alueita.

Koulutuksen kehittäminen yhä monipuolisemmaksi on Jalkasen mukaan avainasemassa tulevaisuuden kannalta. Tutkimuksen lisäksi yrityselämä hyötyy asiantuntijoista, joilla on lääkekehityksestä syvä ymmärrys.

– Yliopistotutkimuksen ja sen tulosten tuotteistamisen välillä on kuilu. Yksi lippulaivahankkeen tehtävistä on rakentaa silta tämän kuilun yli.

Tällä hetkellä kymmenestä myydyimmästä lääkkeestä kahdeksan perustuu siihen, että ne säätelevät elimistön puolustusmekanismia. Turussa immunologian parissa työskennellään perustutkimuksesta kliinisiin kokeisiin. Perustutkimuksen puolella selvitetään, miten syöpä säätelee elimistön sellaiseksi, että se ottaa elimistön puolustusmekanismin omaan käyttöönsä ja alkaa kasvaa. Näitä mekanismeja tutkitaan jo osittain myös kliinisissä vaiheissa. Lisäksi PET-keskuksessa kehitetään välineitä, joilla pystytään tunnistamaan ja seuraamaan tulehduspesäkkeitä potilaissa.

Jalkanen on uransa aikana nähnyt huomattavan kehityksen niin laitteissa kuin analyysimetodeissa.

– Turun biotiedekeskuksessa on maailmanluokan välineistöt, joilla voi tutkia asioita, joista ei voinut unelmoidakaan vielä muutama vuosi sitten.

Tällä hetkellä suuri haaste immunologian ja lääkekehityksen alalla on räätälöidyn hoidon kehittäminen. Tarvitaan tietoa siitä, miksi erilaiset lääkkeet soveltuvat yksille mutta eivät toisille. Jalkasen mukaan parempaan suuntaan kuljetaan jatkuvasti, mutta paljon on vielä selvittämättä.

– On haastavaa pysyä kehityksen mukana, ja siksi on tärkeää, että meillä on yliopistossa eri tieteenalojen osaajia. Yksi ihminen ei pysty hallitsemaan kuin pienen osan isosta kuvasta. Yhteinen tekeminen tuo hyvän lopputuloksen.

Kilpailu keskittyy innovaatioihin ja immateriaalioikeuksiin

Immateriaalioikeudet liittyvät ihmismielen keksintöihin: ne koskevat esimerkiksi kirjallisia ja taiteellisia töitä, suunnittelua, symboleita, nimiä ja mainonnassa käytettyjä kuvia. Kun näitä suojataan lailla, puhutaan muun muassa patenteista, tekijänoikeuksista ja tavaramerkeistä.

– Viime aikoina immateriaalioikeudet ovat levittäytyneet aiempaa laajemmalle sekä kansallisten rajojen sisällä että niiden ulkopuolella. Ne ovat laajentuneet pieneltä alueelta monitahoisten instrumenttien ja instituutioiden globaaliksi järjestelmäksi, kertoo Daniel Acquah Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta.

Acquah valittiin viime vuonna Turun yliopiston ihmistieteiden tutkijakollegiumiin tutkijatohtoriksi. Hänen tutkimushankkeensa pureutuu immateriaalioikeuksien ja perustuslain kytköksiin kehitysmaissa.

Daniel Acquah Calonian kirjastossa
Immateriaalioikeuksia säädellään monilla kansainvälisillä sopimuksilla. Acquah tutkii projektissaan, mitä tapahtuu näiden sopimusten solmimisen jälkeen. Hankkeessa selvitetään, miten tekninen tuki mahdollistaa immateriaalioikeuksien toimeenpanon ja laajentamisen kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa. EU, Yhdysvallat ja kansainväliset organisaatiot kuten Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO auttavat esimerkiksi uusien lakien luonnostelussa ja neuvovat immateriaalioikeuksien toimeenpanossa.

Maailman taloudellisen painopisteen heilahdus lännestä Aasiaan on yksi keskeinen kehityssuuntaus, jolla on varmasti vaikutuksia siihen, millaisia immateriaalioikeuksia tulevaisuudessa suojataan.”

– Teknisen tuen käytäntöjen on usein kritisoitu johtavan kehitysmaiden näkökulmasta epäsopivan tasoiseen immateriaalioikeuksien suojeluun. Pyrin kehittämään teorian, jonka mukaan tekninen tuki mahdollistaa immateriaalioikeusnormien sisällyttämisen perustuslakeihin. Toivon myös edistäväni kolmannen maailman tutkimusta immateriaalioikeuksien alalla.

Immateriaalioikeuteen keskittyvä tutkimus on yhä tärkeämpää. Monet maat, kuten Kiina, Japani ja Saksa, ovat selkeästi huomioineet immateriaalioikeudet taloutensa suunnittelussa.

– Tämä tarkoittaa, että kilpailu keskittyy enenevissä määrin innovaatioihin ja immateriaalioikeuksiin. Niihin liittyvä osaaminen on tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää.

Acquah näkee immateriaalioikeuksien tarjoavan jatkossakin mielenkiintoisia tutkimuksellisia kysymyksiä.

– Maailman taloudellisen painopisteen heilahdus lännestä Aasiaan on yksi keskeinen kehityssuuntaus, jolla on varmasti vaikutuksia siihen, millaisia immateriaalioikeuksia tulevaisuudessa suojataan ja miten. Lisäksi pandemian keskellä ilmennyt rokotenationalismi, protektionismi sekä ongelmat saatavuudessa ovat nostaneet kysymyksiä immateriaalioikeuden suojan roolista yhteiskunnalle kriittisten tuotteiden, kuten rokotteiden kehittämisen ja saatavuuden kannalta.

Jatkuva oppiminen vie osaamista työpaikoille

Tutkijatohtori Nina Haltialla on yksi tutkimuskohde kulkenut mukana läpi uran: elinikäinen oppiminen. Viime vuosina tuttu sanapari on väistynyt uuden, hieman kapeamman käsitteen tieltä. Nyt puhutaan jatkuvasta oppimisesta. Sen ytimenä on kouluttaa työssä oleville työelämän vaatimia uusia taitoja.

Nina Haltia
Jatkuvan oppimisen kehittäminen on yksi Turun yliopiston uuden strategian toimenpiteistä. Jatkuvaan oppimiseen liittyvää tutkimusta tehdään eri puolilla yliopistoa, vahvimmin Haltian omassa, kasvatustieteiden tiedekunnassa. Sen alle perustettiin vuodenvaihteessa myös UTUPEDA-keskus, joka kehittää yliopistopedagogiikan tutkimusta ja opetusta.

Aikuiset ovat hyvällä tavalla vaativia opiskelijoita.”

Tutkijoiden pöydällä on useita kysymyksiä: Miten oppiminen koettaisiin mahdollisuudeksi eikä pakoksi? Miten aiempi osaaminen tunnistetaan? Miten yksilöt käsittelevät ja suoriutuvat jatkuvan oppimisen vaatimuksista? Miten oikeudenmukaisuus toteutuu jatkuvassa oppimisessa.

– Tutkijana minua kiinnostaa formaalin yliopistokoulutuksen ja non-formaalin koulutuksen välimaaston toiminta. Minkälaisia tehtäviä avoimelle yliopistolle voi osoittaa, miten se tukee jatkuvan oppimisen tehtävää, miten se ratkaisee oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset, Haltia toteaa.

Tutkimukseen pohjaten kehitetään aikuiskoulutusta ja sen menetelmiä.

– Aikuiset ovat hyvällä tavalla vaativia opiskelijoita. Kun he työn, perheen ja muun arjen päälle käyttävät aikaansa opiskeluun, sen on oltava laadukasta. Kun aikuinen tulee koulutukseen, kantaa hän repussaan mukanaan aiempia kokemuksia. Se tuo haasteita uudelleenoppimiseen. Toisaalta se on rikkaus. Opiskeluryhmä voi hyötyä siitä, että eri taustoista tulevat ovat vuorovaikutuksessa.

Jatkuva oppiminen avaa myös väylän viedä uusinta tietoa työpaikoille, viehän jokainen oppija taitonsa ja tietonsa mukanaan omaan työyhteisöönsä.

Haltia puhuu jatkuvan oppimisen rinnalla elinikäisen oppimisen mahdollisuudesta.

– Jatkuva oppiminen on poliittinen käsite, jolla viitataan työikäisille tarjottavaan, työelämän tarpeista lähtevään koulutukseen tai osaamisen kehittämiseen. Aiemmin puhuttiin elinikäisestä oppimisesta, joka sisälsi kaikenikäisten – myös eläkeikäisten – sekä vapaa-ajan taitojen oppimisen. Tutkijana haluaisin pitää mukana elinikäisen oppimisen idean yleisen sivistyksen näkökulmasta.

Tekoälyn eettisyydestä tarvitaan tietoa

Tekoälyä hyödynnetään jatkuvasti enemmän, ja samalla tarve sen tutkimukselle kasvaa. Turun yliopiston koordinoima Artificial Intelligence Governance and Auditing (AIGA) -hanke keskittyy algoritmien ja erityisesti tekoälyn tuottamien päätösten luotettavuuden, läpinäkyvyyden ja ymmärrettävyyden vahvistamiseen.

Hanke kehittää tekoälyn hallintamalleja ja -mekanismeja yhdessä yritysten kanssa sekä edistää mallien kaupallistamista. Sen vastuullisena johtajana toimii apulaisprofessori Matti Mäntymäki Turun kauppakorkeakoulusta.

Matti Mäntymäki
– Nyt ollaan jonkin sellaisen äärellä, jolle on suuri tarve ja kysyntä. Meillä on mahtava konsortio ja asiantuntijapooli, jonka kanssa asiaa on mukava tutkia ja viedä eteenpäin, Mäntymäki toteaa.

Monet tahot, kuten EU, OECD ja yritykset, ovat julkaisseet ohjeita tekoälyn etiikasta. Suomessa muun muassa yhdenvertaisuuslaki ja GDPR asettavat raameja tekoälyn käytölle. Lähtökohta on, että tekoäly noudattaa lakeja, vaikka sen absoluuttinen varmistaminen ei aina ole yksinkertaista. AIGA-hankkeessa tavoitetaso on vielä korkeammalla.

Tutkimme, millaisilla tarkastuspisteillä varmistetaan, ettei tekoäly esimerkiksi syrji joitain ihmisryhmiä.”

– Nyt fokus on siirtymässä siihen, miten eettisen tekoälyn käytännön toteutus tapahtuu organisaatiotasolla.

On olemassa erilaisia tapoja varmistaa tekoälyn eettisyys kehittämisvaiheessa. Esimerkiksi ulkopuolinen ja riippumaton arvosteluryhmä voi arvioida algoritmin toimintaa ja sen vaikutuksia.

Yksi esimerkki eettisesti toimivan tekoälyn periaatteista on syrjimättömyys.

– Tutkimme, millaisilla tarkastuspisteillä varmistetaan, ettei tekoäly esimerkiksi syrji joitain ihmisryhmiä. Selvitämme, miten tätä syrjimättömyyttä voidaan todentaa ja mitata.

Vastuullisuuden toteuttaminen on tärkeää tekoälyn käytön lisääntyessä niin kutsutun korkean riskin alueilla, kuten liikenteessä, terveydenhoidossa ja finanssisektorilla. Tulevaisuudessa tekoäly saattaa tehdä esimerkiksi viranomaispäätöksiä. Tällöin on pystyttävä varmistamaan, että päätöksen vastaanottava asiakas ymmärtää päätöksen perusteet sekä tietää, miten saa lisätietoja ja tarvittaessa yhteyden ihmisviranomaiseen.

– Kun ymmärretään tekoälyn vastuullisuuden vaatimat mekanismit, päästään miettimään näiden tuottamista. Näin syntyy uutta liiketoimintaa ja palveluja. AIGA-hanke selvittää, millaiselta vastuullisen tekoälyn ekosysteemi voisi näyttää tulevaisuudessa.

Fotosynteesitutkimus etsii vastauksia globaaleihin haasteisiin

Ihmiskunnan suuret haasteet, kuten ilmastonmuutos sekä riittävän ja turvallisen ruoan takaaminen kaikille, vaativat monialaista tutkimusta. Kestävillä tuotantoratkaisuilla on mahdollista hillitä ilmastokriisin etenemistä.

Molekulaarisen kasvibiologian professori Yagut Allahverdiyeva-Rinne pyrkii tutkimuksessaan ymmärtämään luonnollista fotosynteesiä, eli sitä, miten kasvit, levät ja muut yhteyttävät organismit hyödyntävät sitomaansa auringon säteilyenergiaa muuttaakseen vettä hapeksi ja sitoakseen itseensä ilmakehän hiilidioksidia.

Yagut Allahverdiyeva-Rinne laboratoriossa
Fotosynteesitutkimus on jo vastannut moniin perustavanlaatuisiin kysymyksiin esimerkiksi yhteyttämisen mekanismeista, mutta kestävien ratkaisujen saavuttamiseksi tarvitaan syvempää ymmärrystä.

Nyt tarvitaan aidosti kestäviä tuotantoalustoja ja kehittyneitä teknologioita.”

– On edelleen avoin kysymys, miten fotosynteesiä säädellään erilaisissa ympäristöolosuhteissa ja miksi fotosynteesin tehokkuus on rajoittunut. Vaikka yhteyttäminen on teoriassa tehokasta, erilaiset aineenvaihdunnalliset rajoitukset vähentävät tehokkuutta luonnonolosuhteissa. Jos fotosynteesin todellinen tehokkuus saataisiin nostettua lähemmäs teoreettista maksimitasoa, olisi mahdollista saavuttaa suurempia satoja ja lisätä biomassan tuotantoa, Allahverdiyeva-Rinne sanoo.

Globaalien haasteiden takia fotosynteesitutkimukseen kohdistuu yhä enemmän kiinnostusta myös EU:ssa. Ilmastokriisin lieventämiseksi olisi välttämätöntä korvata fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat järjestelmät hiilineutraaleilla vaihtoehdoilla ja siirtyä kestävään biopohjaiseen talouteen. Allahverdiyeva-Rinteen mukaan nykyinen lähestymistapa biotalouteen on keskittynyt lähinnä fossiilisten raaka-aineiden korvaamiseen biopohjaisilla raaka-aineilla.

– Nyt tarvitaan aidosti kestäviä tuotantoalustoja ja kehittyneitä teknologioita hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä varten.

Digitaalinen historiantutkimus avaa menneisyyden tiedonvälitystä

Akatemiaprofessori Hannu Salmi näkee monia yhtymäkohtia sanomalehdistön nousussa 1800-luvulla ja internetin esiinmarssissa 2000-luvulla. Molemmissa ilmiöissä on historiantutkijan mukaan pohjimmiltaan kyse mediatilan laajenemisesta.

– Sanomalehdet yleistyivät pari vuosisataa sitten ja viimeiset kaksi vuosikymmentä on eletty verkottuneen maailman aikakautta. Molempien medioiden nousu on aiheuttanut ongelmia säätelylle mutta toisaalta antanut lisää tilaa erilaisille äänille ja poliittisille strategioille, tutkija pohtii.

Hannu Salmi selaamassa vanhoja sanomalehtiä
Salmen akatemiaprofessuuri liittyy viraalisuuden käsitteeseen. Tänä päivänä termi viittaa erityisesti verkkoympäristöihin ja sosiaalisessa mediassa nopeasti leviäviin ilmiöihin. Kulttuurihistorioitsijalle 1800-luvun sanomalehdet näyttäytyvät yhtä lailla viraalin tiedon välittäjinä.

– Kulttuuri on aina ollut tarttuvaa. Internet on nopeuttanut tiedon kulkua, mutta menneisyyden lehdistöllä oli vastaavanlainen rooli tiedonvälittäjänä. Tutkimme tällä hetkellä esimerkiksi sitä, miten kulttuurivaikutteet ovat levinneet Suomen ja Ruotsin välillä 1800-luvulla.

Digitalisaatio on antanut meille uudenlaisen tavan hahmottaa suomalaista kulttuuriperintöä.”

Salmella on käynnissä lukuisia mediahistorian alaan kuuluvia, digitaalisten ihmistieteiden menetelmiä hyödyntäviä tutkimusprojekteja, joissa kaikissa yhteisenä teemana on tiedonvälitys. Hankkeissa tarkastellaan miljoonia sanomalehtitekstejä laskennallisin menetelmin. Monitieteisissä tutkimuksissa sovelletaan muun muassa tekstintunnistusta ja datanhallintajärjestelmiä. Suomalaista näytelmäelokuvaa ja yhteiskunnan modernisaatiota käsittelevässä projektissa aineistona on yli 1 500 elokuvaa, joita analysoidaan myös puheen- ja kuvantunnistuksen avulla. Uudet tutkimusmenetelmät mahdollistavat pitkien historiallisten kehityskaarien tarkastelun ja moninaisemmat tulkinnat menneisyydestä.

– Historiakuvamme ovat usein hyvin kanonisoituneita. Historiantutkijoiden tehtävä on problematisoida tällaisia yksioikoisia kuvia nostamalla esiin menneisyyden unohtuneita ilmiöitä, jotka myös valottavat nykypäivän kysymyksiä ja ongelmia. Digitalisaatio on antanut meille uudenlaisen tavan hahmottaa suomalaista kulttuuriperintöä.

Massiivisten tietoaineistojen hyödyntäminen ei historioitsijan mukaan saisi kuitenkaan jäädä yksittäisten tutkijoiden tai projektien varaan. Siksi Salmen johtamissa hankkeissa tutkimusaineistot on tahdottu tuoda kaikkien saataville. Datasta on rakennettu verkkoon avoimia tietokantoja, jotka ovat vapaasti muiden tutkijoiden hyödynnettävissä. Tiedonvälitys korostuu Salmen projekteissa siis myös tieteen avoimuuden näkökulmasta.

– Tieto kumuloituu ja kerrostuu. Kun tutkittu tieto ja tutkimusaineistot ovat kaikille avoimia, ne rikastuvat muiden tutkijoiden työn kautta ja tuottavat uusia näkemyksiä ja tulkintoja.