Sosiologian professori Hannu Ruonavaara on havainnut muutoksen merkkejä turkulaisten asuntotoiveissa. Viime vuosikymmenet on uskottu siihen, että suomalaiset haluavat asua omistamassaan omakotitalossa. Tutkimukset antavat viitteitä muutoksesta. Turussakin yhä useampi asuu vuokralla, ja urbaanimpaa elämäntapaa haluavat etsivät omakotitalon sijaan persoonallisempia asumisratkaisuja.
Nykykäsityksen mukaan ihmisten asumispreferenssit ovatkin eriytymässä.
Mutta mitä ihmiset todella haluavat? Sen Ruonavaaran johtama Miksi Turkuun? Kaupunkiasumisen houkuttelevuus asukkaan näkökulmasta -tutkimushanke aikoo selvittää.
Lähtö- ja ajankohta on herkullinen.
– Minusta tuntuu, että elämme murrosvaihetta, Ruonavaara sanoo.
Ensi vuoden loppuun mennessä tutkijat aikovat kaivaa esille toiveet, joita turkulaiset asunnoilleen ja asumisympäristöilleen asettavat. Katsantokanta kysymykseen on laaja. Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoittamassa monitieteisessä hankkeessa on mukana sosiologeja, arkkitehtejä ja hallintotieteilijöitä.
Uudenlaisten asumistoiveiden kohdalla Ruonavaara puhuu vielä väitteistä, mutta tutkimussuunnitelmaa varten tutkijat kaivoivat esille jo muutoksen enteitä. Yksi niistä on Turussa tapahtunut muutos omistus- ja vuokra-asuntojen suhteessa.
– Sotien aikaan kolme neljäsosaa turkulaisista asui vuokralla, mutta siitä alkoi omistusasumisen vahva kasvu, jonka seurauksena enemmistö turkulaisista kotitalouksista asui omistusasunnoissa. Tilastot paljastivat viime aikoina tapahtuneen muutoksen: Turussa vakituisesti asutuista asunnoista 60 prosentissa asutaan vuokralla.
Kaupunki tiivistyy ja muuttuu urbaanimmaksi
Toinen havainto on, että ihmiset ovat myös kiinnostuneempia omakotitaloja urbaaneimmista vaihtoehdoista. He haluavat palveluja ja monipuolisempaa ympäristöä. Yksi merkki siitä on kaupunkien tiivistyminen. Näin on tapahtunut maailmalla, näin tapahtuu Suomessa ja Turussa.
– Turussa on ollut pitkään huolenaiheena se, että ihmiset ovat hakeutuneet asumaan lähikuntiin. Viime vuosina on tapahtunut muutos. Kaupungin niin kutsutut tyhjät alueet ovat alkaneet täyttyä, kaupunki tiivistyy. Esimerkiksi Itäharjun vanhoja teollisuusalueita aiotaan purkaa ja tilalle rakennetaan tornitaloja. Monia muitakin rakennushankkeita on meneillään kaupungin ydinalueilla. Kymmenen vuoden päästä Turku on hyvin erinäköinen kuin mitä se on nyt, Ruonavaara sanoo.
Fokusryhmissä visioidaan uusia asumistapoja
Tutkimus jakautuu kolmeen osaan: ensin analysoidaan Turun seudun asumisympäristötyypit ja asuntotarjonta sekä vertaillaan Turun asuntorakentamisen vaihtoehtoja suomalaisiin sekä kansainvälisiin kaupunkeihin. Sen jälkeen kysytään, mitä asukkaat haluavat. Kaikki yhdistyy ensi vuoden lopulla annettaviin asuntorakentamisen suosituksiin.
Esimerkkinä kaivatusta muutoksesta voi olla jo tutkimussuunnitelmavaiheessa esille kaivettu tieto, joka kertoo asukkaiden arvostavat korkealla luonnonvaloa. Nykyisessä tehokkaassa kerrostalorakentamisessa asuntojen monet tilat kuitenkin jäävät vaille luonnonvaloa. Tämä saa tutkijat kysymään, vastaako suunnittelu nykyisellään eri asukasryhmien toiveita. Kuva: Hobvias Sudoneighm
Esimerkkinä kaivatusta muutoksesta voi olla jo tutkimussuunnitelmavaiheessa esille kaivettu tieto, joka kertoo asukkaiden arvostavat korkealla luonnonvaloa. Nykyisessä tehokkaassa kerrostalorakentamisessa asuntojen monet tilat kuitenkin jäävät vaille luonnonvaloa. Tämä saa tutkijat kysymään, vastaako suunnittelu nykyisellään eri asukasryhmien toiveita. Kuva: laughingmonkPerinteinen tapa selvittää ihmisten asunnonvalintaan liittyviä näkemyksiä on lähettää lomakekysely satunnaisesti valitulle joukolle vastaajia. Miksi Turkuun -hanke haluaa monisyisempiä vastauksia, ja on ottanut keinoksi fokusryhmähaastattelut.
– Muodostamme erilaisia fokusryhmiä, jotka keskustelevat keskenään toiveistaan asumiseen ja asumisympäristöön liittyen. Fokusryhmät ovat työssäkäyvät lapsiperheet, työssäkäyvät lapsettomat, opintojaan viimeistelevät opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät, Ruonavaara kertoo.
Fokusryhmän ennakkotehtävänä jokainen osallistuja kirjoittaa lyhyen tarinan asumishistoriastaan sekä tulevaisuuden asumisen toiveistaan. Osallistujien toivotaan erityisesti keskittyvään seikkoihin, jotka ovat vaikuttaneet kulloisenkin asunnon valintaan.
Tutkijoiden tavoitteena on saada osallistujat varsinaisissa ryhmäkeskusteluissa irrottautumaan nyt tarjolla olevista vaihtoehdoista ja visioimaan vapaammin uudenlaisia ratkaisuja. Siksi keskusteluun syötetään myös virikkeinä esimerkiksi maailmalla jo käytössä olevista muunneltavista tiloista sekä yhteisasumisen jaetuista tiloista.
– Tutkimushankkeemme arkkitehdit luovat keskustelun virikkeeksi ideoita siitä, millaisia monimuotoiset ja muunneltavat kodit voisivat olla, Ruonavaara sanoo.
Vuoden 2020 lopussa neuvot kaupungille
Tutkimuksen aikataulu on tiukka. Valmista pitää olla vuoden 2020 lopulla. Sitä ennen on syntynyt niin tieteellisiä kuin populaarejakin julkaisuja sekä järjestetty keskustelu- ja infotilaisuuksia. Hanke huipentuu asuntorakentamisen suosituksiin.
– Policy-suosituksissa vastaamme kysymyksiin kuten millaisia vaihtoehtoja Turun asuntotarjonnasta ja asuinympäristöstä löytyy eri asukasryhmille, mistä tekijöistä houkutteleva asuminen rakentuu eri asukasryhmien näkökulmasta ja millaisia asuntoja ja asumisympäristöjä pitäisi jatkossa tuottaa, Ruonavaara kertoo.
Lopputuloksen on määrä palvella Turun visiota, jonka mukaan kaupungissa vuonna 2029 asuu 220 000 asukasta. Tämä edellyttää sitä, että työpaikkoja syntyy Turun seudulle jopa viimeaikaista nopeampaa tahtia, ja myös sitä, että kaupungissa on tarjolla riittävästi asumistoiveita vastaavia asuntoja.
Tutkimus keskittyy Turkuun, mutta jos tutkimuksen tekotapa osoittautuu toimivaksi, voidaan malli Ruonavaaran mukaan helposti kopioida toteutettavaksi myös muissa kaupungeissa.
Artikkeli on osa Aurora-lehden Muuttuva Turku -sarjaa, jossa Turun yliopiston asiantuntijat tarkastelevat kaupungin historian ja nykyhetken ilmiöitä sekä luovat katsauksia tulevaisuuden Turkuun.
