Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Kriisit ja traumat heijastuvat uniimme – pandemian aikana moni uneksii näkymättömistä uhista

Unennäön merkitys on mietityttänyt tutkijoita jo pitkään. Myös koronakriisi on herättänyt kiinnostusta unisisältöjä kohtaan.

Nukkumisen alkuperäistä tarkoitusta ei oikeastaan tiedetä. Unen on kuitenkin pakko olla biologisesti äärettömän tärkeää, koska jotakuinkin kaikki tutkitut eläinlajit nukkuvat.

– Se tiedetään, että univaje vaikuttaa kaikkiin elimistömme prosesseihin, kuten sokeriaineenvaihduntaamme ja immuunisysteemiimme. Se vaikuttaa alentavasti kognitiivisiin toimintoihimme, kuten tarkkaavaisuuteemme ja suorituskykyymme. Univaje vaikuttaa myös tunteiden säätelyyn, Turun yliopiston psykologian dosentti Katja Valli kertoo.

Unen tarve on evoluution kannalta kiintoisaa, sillä nukkuminen tekee kaikista eliöistä haavoittuvaisia ympäristön vaaroille. Vallin mukaan unesta saatavan hyödyn on täytynyt kompensoida sen kaikki huonot puolet. Jos näin ei ole, olisi uni evoluution suurin virhe.

Unet harjoittavat meitä valvemaailman uhkia varten

Turun yliopiston psykologian ja logopedian laitoksella käynnistettiin keväällä MIND-tutkimushanke koronaviruspandemian vaikutuksista mielensisältöihin. Valli ohjaa tutkimusta yhdessä professori Antti Revonsuon kanssa. Tutkimuksen toteutuksesta vastaavat psykologian tohtorikoulutettavat Ville Loukola ja Jarno Tuominen.

Projekti jatkaa aikaisempia tutkimusryhmän tutkimuslinjoja, joissa keskitytään kahteen uniteoriaan. Nämä teoriat ovat uhkasimulaatioteoria ja sosiaalisen simulaation teoria.

– Uhkasimulaatioteoria on Antti Revonsuon kehittämä teoria, joka on julkaistu vuonna 2000. Sen mukaan meidän unisisältömme painottuvat negatiivisiin ja uhkaaviin tapahtumiin verrattuna valvemaailman kokemuksiimme, koska tästä oli hyötyä esi-isillemme, Valli kertoo.

Esi-isämme kohtasivat toistuvasti tietyntyyppisiä uhkia valvemaailmassa, hyvin erilaisia kuin mitä me kohtaamme nykypäivänä. Nämä uhkatilanteet toistuivat heidän unissaan erilaisissa yhdistelmissä. Tämä on voinut olla mielen tapa harjoitella uhkien tunnistamista ja niihin reagoimista, jotta ihminen saattoi toimia hieman nopeammin kohdatessaan samanlaisen uhan valveilla.

Myös sosiaalisen simulaation teorian mukaan unien tehtävä on harjoittelu. Ihmisillä ja muilla kädellisillä sosiaalinen ympäristö on ollut voimakas evolutiivinen valintapaine ja sosiaalinen tukiverkosto ja asema ryhmässä ovat voineet vaikuttaa selviytymiseen ja pariutumiseen.

– Sosiaalinen turvaverkko on tukenut esi-isiemme selviytymistä. Sosiaalisesti taitavat ihmiset nähtiin ehkä myös viehättävämpinä kumppaniehdokkaina, joten tämä on saattanut vaikuttaa positiivisesti jälkeläisten saamiseen. Samalla tavoin kuin uhkaavia tilanteita, sosiaalisia tilanteita ja taitoja on voitu harjoitella unissa.

Katja Valli. Kuva: Nils Sandman.

Unet prosessoivat tunteitamme, mutta eivät auta käsittelemään niitä

Valli kertoo koronakriisin aikana tehdyistä kyselytutkimuksista, joissa on suoraan kysytty ihmisiltä heidän koronaan liittyvistä unistaan. Kyselyjen mukaan unien teemoiksi ovat nousseet muun muassa ötökät sekä erilaiset näkymättömät uhat, kuten myrkky, kaasu, tai näkymättömät hirviöt. Vastaajat ovat katsoneet näiden edustavan virusta.

– Näissä tutkimuksissa on se ongelma, ettei tiedetä kuinka suureen osaan muistetusta unista koronaan liittyviä teemoja sisältyy. Meidän MIND-hankkeessamme pyydämme osallistujia kirjaamaan ylös kaikki unet kahden viikon ajan, ei pelkästään niitä unia joiden ajatellaan liittyvän virukseen, Valli kertoo.

On hyvin yksilöllistä, kuinka kriisit ja muut ahdistavat kokemukset heijastuvat uniin. Yksi teoria unien tehtävästä on se, että ne jollain tavalla edesauttaisivat prosessoimaan negatiivisia emootioita ja lisäisivät kapasiteettia säädellä niitä.

– Ei ole kuitenkaan empiiristä näyttöä siitä, että unet auttaisivat oikeasti vähentämään negatiivisten tunteiden tai traumojen vaikutusta valve-elämään, eli että unet toimisivat jonkinlaisena psykoterapeuttina. Jos ihminen kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä ja näkee posttraumaattisia unia, painajaiset pitävät muistikuvaa traumakokemuksesta aktiivisena, Valli sanoo.

Länsimainen elämäntapa lisää unettomuutta

Meidän ajallemme tyypillinen kroonistunut stressi on jotain, mitä esi-isämme eivät kokeneet. Heidän elämänsä oli hyvin ennalta-arvattavaa, vaikka vaaroja oli paljon. Tutkimusten mukaan nykypäivänä perinteistä elämäntapaa noudattavat metsästäjä-keräilijät eivät kärsi unettomuudesta.

– Teollistuneissa yhteiskunnissa elävillä on pääosin pehmeät sängyt ja turvalliset nukkumatilat. Silti unettomuus on yleinen ilmiö. Jokin meidän ajassamme ja elämäntavassamme lisää kroonista stressiä ja sitä kautta unettomuutta. Huono unen laatu ja univaje taas heijastuvat sekä kehomme että mielemme hyvinvointiin ja stressi muuttaa unien sisältöjä negatiivisemmiksi, Valli summaa.