Suomessa on kätketty vielä 1900-luvun alkupuolella esineitä, joiden tarkoituksena oli suojella rakennusta tulipaloja ja muita onnettomuuksia aiheuttavalta noituudelta. Noituuden vaaraa pidettiin menneisyydessä todellisena, sillä mikä tahansa epäonni tai ikävä sattuma tulkittiin helposti noituudella aiheutetuksi.
Sonja Hukantaipaleen arkeologian alan väitöskirjassa suomalainen esimoderni maailmankuva raottuu rakennusten suojelurituaalien kautta. Aineistoina ovat arkeologiset löydöt ja arkistoihin kerätty kansanperinne. Rakennustöiden aikana talon tai esimerkiksi navetan rakenteisiin piilotettiin esineitä tai eläinten luita, joilla uskottiin olevan taikavoimaa. Vaihtoehtoisesti esineet olivat lahjoja, joilla suostuteltiin talon haltiaolentoa huolehtimaan talon onnesta.
– Erityisesti rakenteisiin tahallisesti piilotetut rahat olivat usein kodinhaltialle annettuja uhrilahjoja. Kynnyksen alle kätketyn kirveenterän tai veitsen puolestaan uskottiin olevan tehokas ase sisälle pyrkivien pahantahtoisten olentojen ja voimien estämiseen. Uuniin muurattu hevosenkallo sen sijaan karkotti talosta syöpäläiset, kuten luteet ja russakat, Turun yliopistossa väittelevä Hukantaival kertoo.
