Yliopistoilla on keskeinen rooli ympäristöystävällisen yhteiskunnan rakentamisessa ja sivistyksen vaalimisessa, ajattelee rehtorinkautensa heinäkuussa 2019 päättävä Kalervo Väänänen.
Väänänen on viihtynyt luonnossa siitä lähtien, kun hän pikkupoikana samoili Kainuun Säräisniemen metsissä käpyjä keräillen. Myöhemmin kävyt vaihtuivat marjoihin, ja Väänänen kertookin harrastavansa marjastusta aina kun työt antavat periksi.
– Varsinainen ammattini on itse asiassa marjanpoimija. Rehtorina oleminen on ollut harrastus siinä sivussa, Väänänen vitsailee.
Henkilökohtaisen luontosuhteen rinnalle on sittemmin kasvanut huoli luonnosta. Turun yliopiston rehtorina Väänänen on halunnut tietoisesti vaikuttaa siihen, että ympäristöasiat otetaan huomioon sekä tutkimuksessa että yliopiston toiminnassa.
– Olen pitänyt tärkeänä vahvistaa tutkimusta, jossa selvitetään ympäristön tilaa, ja parhaassa tapauksessa etsitään ratkaisuja ongelmiin. Meidän täytyy hakea vastauksia niihin kysymyksiin, jotka on mahdollista ratkaista. Olen huolissani esimerkiksi Saaristomeren ja koko Itämeren tilasta. Ilokseni totesin juuri, että Turun yliopistossa on meneillään reilusti yli sata hanketta kestävään kehitykseen liittyen. Eikä vain luonnontieteiden alalla, vaan useilla eri aloilla, Väänänen sanoo.
Turun yliopiston hallitus päätti joulukuussa 2018, että yliopistosta tulee hiilineutraali vuoden 2025 loppuun mennessä. Väänänen ajattelee, että yliopistojen tulee olla kärkijoukoissa luomassa ympäristöystävällistä yhteiskuntaa.
– Yliopistojen täytyy tutkimukseen ja rationaalisuuteen pohjaavina instituutioina olla vähintään vuosikymmen edellä muuta yhteiskuntaa, jotta voimme toimia suunnannäyttäjinä muille. Turun yliopiston toiminnan saaminen täysin hiilineutraaliksi edellyttää todennäköisesti ainakin hiilinielujen luomista ja kenties päästöoikeuksien ostamistakin. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta uskon sen olevan mahdollinen, ja siihen tulee päästä. Työ tämän eteen on nyt käynnistynyt; ensin on käytävä läpi kaikki toiminnot kestävän kehityksen näkökulmasta, ja sen jälkeen mietitään toimenpiteet. Matkustaminen ja kiinteistöt ovat suurin tekijä, Väänänen toteaa.
Väistyvä rehtori haluaa nähdä Turun yliopiston tukevan yhteiskunnallista muutosta, jonka myötä esimerkiksi tuleville opiskelijoille olisi itsestään selvää pyrkiä kestävän kehitykseen niin henkilökohtaisessa elämässä kuin yhteiskunnan tasolla.
– On tosin sanottava, että nykyiset opiskelijasukupolvet ovat paljon valveutuneempia kuin me vanhemmat, ja hyvä niin. Nuoret luovat painetta ongelmien ratkaisemiseen.
”Uudet oivallukset löytyvät tieteen saumakohdista”
Kun Väänäseltä kysyy hänen keskeisimmistä saavutuksistaan Turun yliopiston rehtorina, hän mainitsee toimivat koulutusohjelmat ja laadukkaan, monialaisen tutkimuksen. Väänänen on tyytyväinen siihen, että julkaistujen tutkimusten määrä ja arvioitu laatu ovat molemmat kohentuneet hänen rehtorikautensa aikana.
– Aloittaessani rehtorina vuonna 2012 päätin, että kaikki Turun yliopiston koulutusohjelmat täytyy saada sellaiseen kuntoon, ettei tarvitse vetää lakkia silmille, kun niistä puhuu. Mielestäni tässä on onnistuttu. Valmistuminen on lähes kaikissa ohjelmissa maan kärkitasoa ja viimeisten selvitysten mukaan opiskelijat työllistyvät varsin hyvin alasta riippumatta. Olemme pystyneet lisäämään tutkintojen määrää, vaikka resurssit ovat niukentuneet.
Kukaan ei omista sivistystä. Liian usein ajatellaan, että sivistykseen kuuluu tieto tästä tai tuosta asiasta, mutta minusta sivistyksessä on kyse laaja-alaisesta maailman ymmärtämisestä.”
Väänäsen mukaan tästä on kiittäminen hyvää työtä tekeviä opettajia ja tutkijoita, sekä tietysti ahkeria ja motivoituneita opiskelijoita.
– Toki olemme toivoneet myös koulutuksen laajentamista esimerkiksi tekniikan alalla, mutta tästä ei ole vielä saavutettu yhteisymmärrystä valtiovallan kanssa. Toivottavasti niin käy mahdollisimman pian, Väänänen sanoo.
Yliopiston monitieteisyyden säilyttäminen on ollut Väänäselle tärkeää, sillä hän uskoo, että uusi tieto löytyy tieteen saumakohdista. Vaikka poliittiset ja yliopistollisetkin tahot usein vannovat tieteen ja koulutuksen keskittämisen nimeen, Väänänen pitää laaja-alaisuutta rikkautena. Siksi hän ei ole halunnut hakea säästöjä oppiaineita lopettamalla, vaikka se olisikin ollut taloudellisesti toimiva ratkaisu.
– Tieteen kentällä on voimakas tarve siiloutua; ajatellaan, että fysiikka on tällaista ja biologia toisenlaista. Mutta kun tarkastellaan vaikkapa kotiplaneettaamme, se on kokonaisuus, joka ei avaudu vain yhdestä näkökulmasta. Jos ihmiset, joilla on erilaiset tiedot ja taidot, työskentelevät yhdessä, syntyy epäsovinnaisia havaintoja. Hyvä esimerkki tästä on tietotekniikan yhdistäminen mihin tahansa yhteiskunnan osa-alueeseen; terveydenhuoltoon, sosiaalityöhön tai kauppaan. Pelkkä tekninen ratkaisu ei riitä, vaan täytyy huomioida käytettävyys ja sovellettavuus.
”Sivistys ei ole oman navan ympärillä pyörimistä”
Väänänen sanoo olevansa sen verran tasainen luonne, ettei osaa nimetä rehtorinuraltaan yksittäisiä huippuhetkiä, mutta jotain tehtävän mielekkyydestä kertoo se, että joka aamu on ollut mukava lähteä töihin. Ja joka ilta on tuntunut siltä, että paljon jäi vielä tekemättä.
– Yliopiston kehittäminen on kestävyyslaji, jossa ei ole pikavoittoja. Kituvuosista selviämiseen on mennyt ehkä liikaakin aikaa ja energiaa. Toisaalta koen, että jätän taakseni yliopiston, joka on merkittävä toimija ja arvostettu yhteistyökumppani esimerkiksi Turun kaupungille ja elinkeinoelämälle. Olen erityisen iloinen siitä, että yliopiston innovaatiotoiminta on lisääntynyt ja patentteja haetaan aiempaa enemmän. Uskon, että myös koulutusvienti on tulevaisuudessa paljon merkittävämpi asia kuin nyt ymmärretäänkään, Väänänen toteaa.
Sivistyksen vaaliminen on Väänäsen mielestä tässä ajassa olennainen päämäärä sekä yliopistoyhteisölle että laajemmin kaikille ihmisille. Keskeisintä sivistyksessä ei hänen mukaansa ole vain oman tietomäärän kartuttaminen, vaan kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia.
– Kukaan ei omista sivistystä. Liian usein ajatellaan, että sivistykseen kuuluu tieto tästä tai tuosta asiasta, mutta minusta sivistyksessä on kyse laaja-alaisesta maailman ymmärtämisestä. Että ymmärretään niin oman yhteiskunnan kuin globaalinkin tason ongelmat ja työskennellään niiden ratkaisemiseksi. Sivistys ei ole oman navan ympärillä pyörimistä, vaan pyrkimystä ymmärtää myös muiden lähtökohdat ja tavoitteet.
Väänänen tunnustaa, että kun hänen kautensa Turun yliopiston rehtorina päättyy heinäkuussa 2019, hän pakkaa tavarat ja lähtee Lappiin marjastamaan. Muut suunnitelmat ovat vielä auki.
– Ajattelin lähteä poimimaan hilloja heti elokuun alussa. Varmaan jossain roolissa osallistun vielä yritystoimintaan rehtorinkauden jälkeen. En ole oikein koskaan osannut lomailla, joten toivon, että keksin jotain tekemistä.
