Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Antti Aine: ”Kentän tunteminen on voimavara”

”Olen aina harrastanut paljon urheilua. Tennistä olen pelannut lapsesta lähtien, nuorempana myös jääkiekkoa ja pesäpalloa. Aloitin nuorisotuomarina 1980-luvun lopussa, ja painopiste urheilussa alkoi siirtyä koko ajan enemmän tuomaritoimintaan. Olen tuominnut pesäpalloa ja tennistä pitkään huipputasolla. Oma pelaajataustani on auttanut minua kehittymään tuomarina.

Erotuomari on kuin tarjoilija: ei tehdä itsestä isoa numeroa, mutta ollaan paikalla, kun on tarvetta.

Työhön liittyy sääntöjen soveltamisen lisäksi paljon kommunikointia. Pelitilanteissa asiat tuppaavat välillä kärjistymään ja tunteet voivat käydä kuumina. Erotuomarin täytyy pitää pää kylmänä ja laukaista hankalat tilanteet. Sääntöjen lisäksi on hyvä tuntea myös ihmisluontoa.

Erotuomarin ja juristin töissä on paljon muutakin yhteistä kuin sääntöjen tunteminen. Molemmissa joutuu usein yllättävien tilanteiden eteen. Esiintymistaidoista on hyötyä, kun pitää vakuuttaa ammattiurheilija tai katsomollinen faneja, ja sama pätee tuomioistuinjuristin työhön, luennointiin tai tuomarin päätöksentekoon.

Urheiluoikeus on kasvava oikeudenala. Suomen ainoana urheiluoikeuden professorina pidän tärkeänä alan yleisten oppien kehittämistä. Urheiluoikeudella on paljon yhteisiä rajapintoja muiden oikeudenalojen, kuten kilpailuoikeuden ja sopimusoikeuden kanssa, ja monissa urheiluoikeudellisissa kysymyksissä täytyy tarkastella rinnakkain eri oikeusperiaatteita.

Urheilussa kaupallistuminen ja oikeudellistuminen ovat olleet toisiaan vahvistavia tendenssejä. Urheiluoikeuden keskeiset teemat liittyvätkin monilta osin erilaisiin taloudellisiin kysymyksiin, kuten pelaaja- ja mediasopimuksiin. Urheilussa ilmeneviä oikeudellisia ongelmia on kuitenkin tarkasteltava kokonaisvaltaisesti. Vaikka urheilu on bisnestä, se on paljon muutakin.

Perus- ja ihmisoikeuksia on jatkossa tutkittava myös antidoping- ja kurinpitosäännöstöjen soveltamisen yhteydessä. Sääntöihin liittyy paljon toimivaltuuksia, jotka voivat rajoittaa myös yksilönvapauksia. Soveltamismenettelyjen pitäisi olla kaikille yhtäläisiä ja oikeudenmukaisia.

Urheiluoikeuden yleisiä oppeja täytyy systematisoida unohtamatta niiden vahvaa kytköstä käytäntöön. Urheilijoiden, liittojen ja koko kentän tunteminen on tässä suuri voimavara. Professuuri mahdollistaa oikeudenalan pitkäjänteisen kehittämisen.”