Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Tulevaisuuden työelämä tarvitsee koodareita

Suomalaisissa yrityksissä on valtava pula pätevistä ohjelmoijista. Turun yliopisto lisää tänä vuonna tietotekniikan alan aloituspaikkoja, ja tavoitteena on, että ICT-alan diplomi-insinöörejä valmistuu jatkossa vuosittain noin 170. Koodariopiskelijoista tulee ohjelmistokehityksen ja tekoälyn asiantuntijoita tulevaisuuden työpaikkoihin.

Tietotekniikan opiskelija Anastasia Smirnova oli keväällä 2016 vaikean urapäätöksen edessä. Hänet oli valittu palkalliseen neljän kuukauden harjoitteluun unelmien työpaikkaan, turkulaiseen ohjelmistoyritys Vaadiniin. Samaan aikaan Smirnova oli päässyt kansainväliseen kaksoistutkinto-ohjelmaan Master’s Degree Programme in Information and Communication Technology, jonka Turun yliopiston tulevaisuuden teknologioiden laitos toteuttaa yhdessä kiinalaisen Fudanin yliopiston kanssa. Ohjelmaan kuuluu Shanghaissa suoritettava yhden lukukauden opintojakso, joka osui kuukauden osalta ikävästi päällekkäin harjoittelun kanssa.

– Kirjoitin Vaadinille sähköpostin, jossa pyysin, että he ottaisivat minut töihin ilmaiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Olin kirjoittanut kandintyöni kyseisestä yrityksestä ja minulla oli siitä todella positiivinen mielikuva. Halusin myös kovasti saada työkokemusta. Vaadinilta vastattiin, että he ottavat minut mielellään harjoitteluun, mutta maksavat myös palkkaa, Smirnova kertoo hymyillen.

Nyt Smirnova on diplomityötään aloitteleva kuudennen vuoden opiskelija, joka on opintojen ohella työskennellyt Vaadinilla vakituisena työntekijänä jo kahden ja puolen vuoden ajan. Hänen työnimikkeensä on vaadin developer ja hän tarjoaa teknistä tukea yrityksen asiakkaille.

– Anastasia on todella lahjakas ja ahkera työntekijä sekä nopea oppimaan. Olemme Vaadinilla halunneet tarkoituksella rekrytoida sekä nuoria lahjakkuuksia että kokeneita tekijöitä. Vaikka tarvitsemme erityisesti kokeneita ohjelmoijia, tiedostamme sen, että kokemus ei synny tyhjästä. Siksi olemme jo pitkään tehneet yhteistyötä oppilaitosten kanssa ja olleet mukana esimerkiksi opiskelijoille suunnatuissa rekrytapahtumissa. Oma tuntumani on, että Turun alueella on vahva kysyntä ohjelmistokehittäjille. Parhaiten työmarkkinoilla pärjäävät ne, joilla on ohjelmointiosaamisen lisäksi hyvät ihmistaidot, toteaa Tatu Lund, joka on Smirnovan esimies Vaadinilla.

Työelämään jo kandivaiheessa

Suomalaisissa yrityksissä ja organisaatioissa arvioidaan olevan tällä hetkellä tarve noin 7000–9000 uudelle ohjelmistoalan ammattilaiselle. Turun yliopisto vastaa osaltaan tähän tarpeeseen lisäämällä tietotekniikan alan aloituspaikkoja tänä vuonna 40:llä, yhteensä 170:een.

– Laitoksemme opiskelijat päätyvät tyypillisesti töihin kolmen vuoden opintojen jälkeen. Nykyisen osaajapulan aikana saa olla aika hyvä piiloutuja, jos työmahdollisuuksia ei löydy. Työpolut ovat hyvin erilaisia, mutta it-alan yritykset ovat tyypillisimpiä työnantajia. Mahdollisuudet ovat kasvaneet valtavasti sen jälkeen, kun tietotekniikka on älypuhelinteknologian kehityksen myötä pystytty puristamaan yhä pienempään kokoon. Nykyään lähes mistä tahansa laitteesta tai prosessista voi tehdä älykkään, tai ainakin älykkäämmän, sanoo yritysyhteistyöstä vastaava johtaja Timo Vasankari tulevaisuuden teknologioiden laitokselta.

Parhaiten työmarkkinoilla pärjäävät ne, joilla on ohjelmointiosaamisen lisäksi hyvät ihmistaidot.”

Kun Smirnova aloitti tietotekniikan opinnot Turun yliopistossa vuonna 2013, hän osasi noin tuhat sanaa suomea. Äiti oli kannustanut Smirnovaa muuttamaan Venäjältä Suomeen opiskelemaan, ja opiskelupaikan saatuaan Smirnova päätti, että hän opiskelee Turussa vähintään vuoden, vaikka vieraalla kielellä opiskelu tuntuisikin vaikealta.

– Ensimmäisillä kursseilla ajattelin, että mitä ihmettä oikein teen täällä. En osannut kieltä, enkä ymmärtänyt edes tavallisimpia kysymyksiä, kuten ’mitä kuuluu’. Vuoden aikana tykästyin suomalaiseen opiskelukulttuuriin, joka on paljon vapaampi kuin Venäjällä. Pidän Turun yliopistosta ja opettajistamme, he ovat todella auttavaisia ja ymmärtäväisiä, Smirnova kertoo.

Smirnova on kotoisin Murmanskin alueella sijaitsevasta Kouteron kaupungista, mutta hän sai ensikosketuksen suomalaiseen opiskeluun jo lukioaikana, suorittaessaan lukion puoliksi Kouteron ja Sallan lukioissa. Hän on ollut ala-asteelta lähtien kiinnostunut matematiikasta, ja nimenomaan ongelmanratkaisu tekee tietotekniikan opiskelusta mielenkiintoista.

– Tykkään loogisesta ajattelusta. Mitä tahansa voi periaatteessa koodata, mutta minua kiinnostaa, miksi joku koodinpätkä toimii tai ei toimi. Opiskeluissa ärsyttävin hetki on aina se, jos on löytänyt esimerkiksi netistä oikean vastauksen ongelmaan, mutta ei ymmärrä, miksi se on oikein. Parhaimmillaan tämän selvittäminen voi viedä päiviä, Smirnova sanoo.

Tekoäly luo uusia työpaikkoja

Opiskelu Fudanin yliopistossa ja kaksoistutkinnon suorittaminen oli Smirnovasta mielenkiintoista, sillä hän pääsi tutustumaan jälleen uuteen kulttuuriin. Kiinassa opiskelu oli vaativampaa, mutta se ei Smirnovaa haitannut.

– Kiinassa jouduin opettelemaan tenttikirjat ulkoa, jotta pääsin tenteistä läpi. Kunnioitan sitä, miten paljon kiinalaiset tekevät töitä: he opiskelevat koko ajan, ja jotkut jopa nukkuivat laboratorioissa, jotta pääsivät heti aamulla töihin. En pystyisi itse samaan, mutta vaihto oli hyvä kokemus, jota suosittelen muillekin. Opettajat olivat ystävällisiä ja maisteriohjelman koordinaattori teki uskomattoman paljon meidän opiskelijoiden eteen, Smirnova kertoo.

Tulevaisuudessa Smirnova toivoo työskentelevänsä tehtävässä, jossa hän saa koodata ja tehdä teknisiä ratkaisuja, mutta samalla työskennellä ihmisten kanssa.

Valmistaudumme siihen, että opiskelijamme työskentelevät pian työpaikoissa, joita ei ole aikaisemmin ollut.”

– Sellainen työ kiinnostaa, missä voisin keskustella ihmisten kanssa ja sen pohjalta luoda teknisiä ratkaisuja heidän tarpeisiinsa. Sinänsä minulle ei ole väliä, työskentelenkö esimerkiksi terveyden vai teollisuuden parissa, kunhan työ tuntuu merkitykselliseltä, Smirnova sanoo.

Vasankarin mukaan on tärkeää, että koodariopiskelijat taitavat ohjelmoinnin, mutta ymmärtävät myös tietotekniikan rajat ja mahdollisuudet. Rutiininomaiset tehtävät, myös koodaamisessa ja datan käsittelyssä, voivat lähitulevaisuudessa korvautua ohjelmistorobotiikalla ja yhä tehokkaammilla kehitystyökaluilla. Tulevaisuuden ammattitaitoa on näkemys siitä, mitä tekoälyllä voidaan ja saa tehdä: milloin valittu algoritmi toimii ja mitä tuloksista on lupa päätellä. Miten tekoäly saa laivat liikkumaan automaattisesti tai tehostaa työskentelyä tehtaissa?

– Tällä hetkellä ne yritykset selviävät, jotka pystyvät hyödyntämään tietotekniikkaa uudella tavalla. Kyse voi olla vaikka terveydenhuollosta, laivanrakennuksesta tai mediatalosta – kaikilla aloilla on ongelmia, jotka tekoäly voisi ratkaista. Valmistaudumme siihen, että opiskelijamme työskentelevät pian työpaikoissa, joita ei ole aikaisemmin ollut. Esimerkiksi sensoritekniikka tekee tulevaisuudessa kulkuneuvoista automaattisempia ja eri lähteistä kerätyn, isonkin datan analysointi avaa jatkuvasti uusia näkökulmia myös arkiseen toimintaamme yksilöinä ja organisaatioina, Vasankari toteaa.

 

Capstone-kurssilla etsitään ratkaisuja yritysten ongelmiin

Iina-Sisko Helander, Uchenna Jigo, Mikael Kylänpää, Janne Virtanen ja Ville Piirainen kehittävät hoitopolkuja tunnistavaa sovellusta Capstone-kurssilla. Kuvasta puuttuvat Swostik Shrestha ja Miika Haanpää, jotka kuuluvat myös hoitopolku-tiimiin.

Koodariopiskelijat harjoittelevat työelämässä vaadittavaa ongelmanratkaisua Capstone-projektikurssilla. Kurssilla opiskelijat jaetaan tiimeihin, joista jokaisella on ratkaistavanaan yksi ongelma. Yritykset tai muut organisaatiot voivat antaa ongelmia opiskelijoiden ratkottavaksi, mutta kyseessä ei saa olla tuloksiltaan tarkasti rajattu tilaustyö.

– Yksi tiimi rakensi esimerkiksi näkövammaisille suunnatun pelin, jossa äänet ohjaavat pelissä liikkumista. Toinen koodasi sensoreita käyttävän sovelluksen, joka tunnistaa, jännittääkö jousiampuja harjoitellessaan oikeita lihaksia. Lopputulosta tärkeämpää on, että opiskelijat oppivat lähestymään epätarkasti määriteltyä ongelmaa ja tekemään tiimityötä, kertoo Timo Vasankari, joka on kurssin opettaja.

Seitsemän opiskelijan hoitopolku-tiimi suorittaa Capstone-kurssia parhaillaan ja mallintaa Tyksin tietoaineistojen avulla, mitä hoitotapahtumia lääkärin luokse saapuvalla potilaalla on aiemmin ollut. Tavoitteena on, että sovellus kykenisi myös ennustamaan, mitä hoitotapahtumia potilaalle todennäköisesti tulee tulevaisuudessa.

– Sovelluksemme vertaa lääkärin vastaanotolle tulevan potilaan tietoja muihin potilaisiin, joilla on ollut sama hoitotapahtuma. Sen perusteella sovellus pystyy ennustamaan mahdollisia tulevia hoitotapahtumia. Sovelluksemme ei tosin ole vielä aivan valmis, emmekä ole täysin varmoja, saammeko sen ennustamaan tapahtumia, mutta ainakin aiempien tapahtumien mallintaminen toimii hyvin, kertovat tiimiin kuuluvat Mikael Kylänpää ja Uchenna Jigo.

Kurssin ideaan kuuluu, että ongelma ei ole selkeä tehtävänanto, vaan aluksi opiskelijoiden täytyy selvittää, mistä ongelmassa on kyse. Hoitopolku-tiimi sai eväikseen ainoastaan tiimin nimen ja Tyksin potilasdataa.

– Uskon, että olemme osuneet siihen, mihin tehtävänannolla viitattiin. Aloitimme menneiden hoitotapahtumien visualisoinnilla, jonka jälkeen aloimme kehittää tulevien tapahtumien ennustamista, Kylänpää sanoo.

– Halusimme käyttää koodaukseen kieliä, jotka eivät ole meille vielä tuttuja, mutta jotka ovat tällä hetkellä suosittuja. Käytimme Reactia, Nodea ja Pythonia, joiden opettelu oli työlästä, mutta se oli panostus tulevaisuuteen, Jigo toteaa.