Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Tieteen mesenaatti haluaa säilyttää luonnon monimuotoisuuden

Sakari Alhopurolla on huoli. Hänen rakastamansa luonto hupenee nopeasti. Tämän vuoksi lääkintöneuvos lahjoitti Turun yliopistolle kesäkuussa 1,5 miljoonaa euroa.

Sarvijäärä on kovakuoriainen. Niitä Alhopuro keräsi nuorena ja sellaiseksi häntä joskus myös kutsuttiin. Enemmän kuin luontoharrastukseen, nimitys viittasi tiettyyn jääräpäisyyteen, jota tarvittiin 40 vuotta kestäneellä yrittäjän uralla menestyvän lääkärikeskuksen pyörittämiseen.

Lääkärikeskuksesta hän luopui vuonna 2011, mutta yrittäjähenki on säilynyt. Leppoisan keskustelun lomassa tulee väkeviä mielipiteitä, ”sote-uudistus ei voi tällaisenaan onnistua”, ”kunnat eivät saa ylittää sosiaali- ja terveydenhuollon budjettejaan”, ”suomalaista lääkärikuntaa ei ole opetettu ymmärtämään taloushallintoa”, ”yrittäjyys on aliarvostettua Suomessa”, ”yritysten pitää kantaa yhteiskuntavastuunsa – myös niiden tulee olla hyviä kansalaisia”.

Luonto on ollut Alhopuron elämässä läsnä vahvasti lapsuudesta asti. Vanhempien esimerkillä oli vaikutusta: isä keräsi perhosia ja äiti oli kasvitieteilijä, josta myöhemmin tuli apteekkari. Ensin kiinnostus virisi hyönteisiin, sitten tulivat linnut. Ystävän kanssa seilattiin Selkämeren saarilla kalastelemassa ja lintuja kiikaroimassa. Paatin pohjalle oli kerätty kiviä kölin virkaa toimittamaan. Nuoret taittoivat matkaa haaveillen, kunnes pohja raapi rantakiviä ja saariluonto kutsui.

Luontokuvaus alkoi kymmenvuotiaana, ja isä oli ensimmäinen valokuvauksenopettaja. Kemisti-insinööri hallitsi valokuvauksen kemian. Mustavalkokuvien kehittämiseen tarvittavat ”liemet” tehtiin itse, samoin suurennuskone. Ensimmäinen luontokuva oli suruvaipasta. Lähikuvaus tapahtui silmälasin linssin läpi.

Myöhemmin kamera oli tärkeä työkalu myös kallon kasvuhäiriöihin liittyvässä tutkimustyössä.

Linssin läpi on katsottu silmästä silmään lukuisia hyönteis- ja lintulajeja, pieniä nisäkkäitä ja suurpetoja. Nyt eläkkeellä pääosassa ovat olleet mökkiseudun Kuusamon lintulajit. Siellä on myös erakkokämppä valokuvausta varten. Valokuvaus on Alhopuron mukaan haastava laji. Kokemuksen myötä tulokset paranevat, mutta objektiivin pituus ei tee kuvaamista helpommaksi.

Kuvia on ollut esillä näyttelyissä, joista turkulaisille tutuimpia ovat lääkärikeskuksen ikkunoiden suurikokoiset vedokset. Eläinten lisäksi valokuvanäyttelyissä on ollut aiheita luonnonympäristöistä ja ilmiöistä: saaristosta, entisen Suomen alueelta Venäjän Paanajärveltä – ja vuoden 2004 Thaimaan tsunamista.

Kesäkuussa avautui vuoden mittainen Alhopuron näyttely Kuusamon linnuista Paanajärven kansallispuiston opastuskeskuksessa Pääjärvellä. Lintukuvat symboloivat myös vapaata liikkumista valtioiden rajojen yli.

– Samat linnut ovat kummallakin puolella rajaa sekä Kuusamossa että Pääjärvellä. Kaikenlainen yhteistyö valtioiden välillä on entistäkin tärkeämpää tasapainon säilymisen vuoksi valtioiden kansainvälisten suhteiden kiristymisen aikoina, Alhopuro sanoo.

Kansainvälistä yhteistyötä hän on edistänyt myös toimiessaan kahdeksan vuoden ajan Meksikon ainoana kunniakonsulina Suomessa.

Lukuisia lahjoituksia Turun yliopistolle – ja luonnolle

Luonnossa liikkuessaan Alhopuro on kokenut, miten ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut kaikkeen ympäristössä. Esimerkiksi Utsjoen Kevolla ei ole enää talvisin pitkiä pakkasjaksoja, mikä pitäisi koivuja tuhoavien tunturimittareiden määrän kurissa. Vuoden keskilämpötila on Kevolla noussut 50 vuodessa kaksi astetta. Oulankajoki pysyy nykyisin jääkatteisena kaksi kuukautta lyhempään kuin ennen. Metsojen määrä on puolittunut 50 vuodessa.  Ne eivät viihdy paljaaksi parturoiduissa metsänpohjissa ja puupelloilla. Myös Itämeri on sairastunut.

Alhopuro lahjoitti kesäkuussa Turun yliopistolle kolme professuuria, jotka kaikki liittyvät luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Tutkimus tapahtuu arktiselta alueelta aina Saaristomerelle asti.  Määrältään lahjoitus on 1,5 miljoonaa euroa. Professuureihin kuuluu tutkimusta, koulutusta ja valistustyötä. Sanomana on se, että luonnon monimuotoisuus häviää ympäriltämme kiihtyvää vauhtia, meidän pitää toimia nyt.

Lahjoitukset sijoittuvat Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköön, johon kuuluu muun muassa ilmastonmuutoksen tutkimukseen hyvin soveltuvat asemat Seilissä ja Kevolla. Haastatteluun mennessä professuureihin on nimitetty laaja-alaisesti luonnon monimuotoisuutta tutkineet Ilari E. Sääksjärvi ja Kari Saikkonen. Sääksjärvi toimii yksikön johtajana. Kolmas, erityisesti saaristomeren tutkimukseen liittyvän professuurin täyttö on haastatteluhetkellä prosessissa.

Alhopuron yhteistyö Turun yliopiston kanssa alkoi 2010-luvun alussa puutiaisista eli tutummin punkeista. Silloinen Turun yliopiston ympäristötutkimuskeskuksen johtaja Ilppo Vuorinen otti yhteyttä ja kertoi, että heillä on 2000 punkkia pakastimessa, muttei resursseja niiden tutkimiseen. Punkit olivat Alhopurolle tuttuja paitsi luonnosta myös vastaanotoiltaan. Hän oli nähnyt niiden aiheuttamien sairauksien vakavat seuraukset.

Alhopuro rahoitti tutkimusta ja uuden materiaalin keräämistä. Kahden vuoden jälkeen oli uusi pulma: punkkeja oli kertynyt pakastimeen 20 000. Alhopuron sekä Jane ja Aatos Erkon säätiön mittavalla rahoituksella työ saattoi jatkua.  Turun yliopiston puutiaistutkimuksen tulokset ovat olleet näkyvästi esillä. Tietoa on saatu punkkien – ja etenkin huonosti tunnetun taigapunkin esiintymisestä ja patogeeneistä eli taudinaiheuttajista koko Suomen alueella

Vaikka lahjoituskohteista suurin osa liittyy luonnon tutkimukseen, on lahjoituksissa vahvasti läsnä myös terveys ja yrittäjyys. Turun yliopistolle Alhopuro on lahjoittanut varoja viime vuosina kauppatieteelliseen ja lääketieteelliseen koulutukseen sekä näitä yhdistävään terveystaloustieteen professuuriin. Lahjoitusten määrä alkaa lähestyä kolmea miljoonaa euroa.

Helsingin yliopistoon hän lahjoitti terveydenhuollon tuotantotalouden professuurin. Lisäksi Alhopuro on lahjoittanut miljoona euroa Suomen Yrittäjille nuorten syrjäytymistä ehkäisevään työhön, projektiin, jossa on tähän mennessä koulutettu 7500 opettajaa kertomaan koululaisille yrittäjyydestä uravaihtoehtona. Lahjoitussummasta on vielä jäljellä puolet.

– Olen saanut Turun yliopistosta hyvän koulutuksen lääkärin ammattiin. Kun yliopistolle antaa lahjoituksen, voi olla varma, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, hyödyntäisin ilman muuta Turun yliopiston kenttäasemien monipuoliset mahdollisuudet luonnon, hyönteisten ja lintujen tutkimukseen.

Kuusamolainen maakotka. Kuva: Sakari Alhopuro