Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Sydämen asialla

Sydäntutkimuskeskuksen johtajalla, professori Olli Raitakarilla on arvokas kokoelma vartioitavanaan. Hänen johtamallaan Turun yliopiston sydäntutkimuskeskuksella on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen datakokoelma suomalaisten kardiovaskulaariterveydestä vuosikymmenten ajalta. Raitakari tavoittelee huippututkimuksen keinoin suomalaisille parempaa sydän- ja verisuoniterveyttä.

Sydäntutkimuskeskus on ollut edelläkävijä alusta lähtien. Vuonna 1956 perustettu keskus oli alkuun epävirallinen yksikkö, joka toimi nimellä Sydäntutkimusasema – nykyisin tuttavallisemmin Sydis. Tuolloin toiminta keskittyi kokeelliseen sydänkirurgiaan ja asemalla toteutettiin vuonna 1960 Suomen ensimmäinen avosydänleikkaus. Tarkoitus oli jo tuolloin päästä sydäntutkimuksen kärkeen.

Sydänkirurgiset tutkimukset ovat jo vuosia sitten siirtyneet sairaalan puolelle. Medisiinassa sijaitsevan Sydäntutkimuskeskuksen leikkaussali odottaakin remonttia ja uutta käyttötarkoitusta seminaarisalina.

Keskuksen tutkijat ovat viime vuosikymmeninä keskittyneet laajoihin väestötutkimuksiin, joilla on pureuduttu sydän- ja verisuonisairauksien juurisyihin. Raitakari puhuukin paljon – ja innostuneena – kohorteista, jotka ovat väestötutkimuksen kulmakivi.

Kohortti on tilastollisesta tutkimuksesta tuttu käsite, jolla tarkoitetaan jonkin yhteisen piirteen vuoksi valittua ryhmää ihmisiä – tutkimusaineistoa. Sydäntutkimuskeskuksen kohortit kattavat useita tuhansia henkilöitä.

Aineistonkeruu alkoi 1970-luvulla, minkä jälkeen suomalaisten sydänterveys on mennyt harppauksin parempaan suuntaan.

– Työikäisten kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on vähentynyt jopa 70 prosenttia. Nyt sairastavuus on siirtynyt vanhempiin ikäluokkiin, Raitakari täsmentää.

Nykyäänkin sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat miltei puolet työikäisten kuolemista. Puhutaan siis kansanterveyden kannalta merkittävästä tautikokonaisuudesta.

– Syyt tautien puhkeamiselle ovat elintapojen muuttumisen myötä vaihtuneet. Tupakointi ja korkeat kolesteroliarvot eivät enää ole tärkeimmät sairastavuuden taustasyyt. Ylipaino ja liikkumattomuus sen sijaan ovat yhä suurempia riskitekijöitä.

Altistus riskitekijöille alkaa jo varhaislapsuudessa, minkä takia elämän alkumetreiltä asti kerätyn tutkimusaineiston tarkastelu on ensiarvoisen tärkeää. Raitakarin tavoite onkin tutkimuksen keinoin pystyä ennaltaehkäisemään sairauksien puhkeamista.

Pitkäjänteistä työtä sydänterveyden puolesta

Porissa vuonna 1963 syntyneelle Raitakarille maistuivat lukiossa luonnontieteet ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen lääketiede alkoi tuntua houkuttelevalta jatko-opintovaihtoehdolta. Myöhemmin tutkimus imaisi mukaansa.

Raitakari väitteli vuonna 1995 ja erikoistui kliiniseen fysiologiaan. Hän teki väitöskirjansa osana LASERI-hanketta – toista sydäntutkimuskeskuksen kohorttitutkimuksista. Väitöskirjassaan Raitakari pureutui riskitekijöiden kasautumiseen lapsilla ja nuorilla.

LASERI- ja STRIP-tutkimukset ovat Sydäntutkimuskeskuksen kiistattomat kruununjalokivet. LASERI, Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -hanke, oli alkuun Oulun yliopistosta käsin johdettu tutkimus, jolla oli keskuksessa vain yksi toimistohuone. Nyt vetovastuu on Turussa ja hankkeen parissa työskentelee kymmeniä tutkijoita ympäri maailman. STRIP – varhaislapsuudessa alkanut sydän- ja verisuonisairastavuuden ehkäisyprojekti – taas on 1990-luvulla alkanut interventiotutkimus, joka pyrkii myös vaikuttamaan kohortin elämäntapoihin ja ehkäisemään sairastavuutta.

– STRIP-hankkeessa on annettu vuosien aikana ravitsemusneuvontaa, ja mukaan on viime vuosina tullut myös ohjausta liikunnan lisäämiseksi ja tupakoinnin lopettamiseksi. Olemme noudattaneet neuvonnassa pohjoismaisia ravitsemussuosituksia: kovat rasvat pois ja kasvirasvoja tilalle, riittävästi kuitua ja kasviksia, suola minimiin. Tulokset viittaavat siihen, että suositukset ovat sydänterveyden kannalta oikean suuntaiset. Esimerkiksi interventiolasten kolesterolitasot ovat alhaisemmat kuin verrokkiryhmällä, Raitakari summaa.

Kohorttitutkimukset ovat mitä suurimmassa määrin datan hallintaa. Tietovarantojen ylläpito on työlästä ja sitä tehdään jatkuvasti.

– Aineistojen tallennukseen liittyvä työnkuva on tekniikan kehittyessä muuttunut, mutta edelleen aineistojen ammattimainen hallinnoiminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Nyt puhutaan muun muassa nettilomakkeiden mobiilioptimoinnista, kun vielä jokin aika sitten yliopistolla toimi tallennuspalvelu, jossa paperilomakkeiden tiedot tallennettiin käsin – ja aina kaksi kertaa virheiden välttämiseksi. Versioita verrattiin sitten toisiinsa ja katsottiin, onko tiedoissa eroa, Raitakari muistelee.

Suomalaisten sydänterveyden suurimmiksi uhiksi Raitakari näkee ylipainon ja tupakoinnin.

– Tupakka on kiistattomasti yksi sydän- ja verisuonitautien merkittävin riskitekijä. Pelkästään passiivisella tupakoinnilla on altistavia vaikutuksia, Raitakari korostaa.

Ylipainon osalta lapsuudessa saatu altistus on peruutettavissa, jos henkilö saavuttaa aikuisiällä normaalipainon. Tupakoinnin osalta muutokset näyttäisivät tutkimusten valossa olevan ainakin osittain peruuttamattomia. Toisaalta ylipaino on hyvin pysyvä asiaintila, joten sen ennaltaehkäisy on tärkeää.

– Viime vuosien debatti siitä, onko alkoholi riskitekijä vai voisiko sillä olla jopa sydäntä suojaavia vaikutuksia, näyttää kääntyvän riskitekijätulkinnan puolelle. Alkoholin on todettu esimerkiksi paksuntavan kaulasuonten seinämiä.

Valtimomuutokset kehittyvät vuosikymmenten aikana, ja kun oireet alkavat, on taustalla jo pitkä kehityskulku. Sydäntutkimuskeskuksessa hyödynnettävässä kaulavaltimoiden ultraäänitutkimuksessa muutokset voidaan kuitenkin havaita jo ennen varsinaisten oireiden ilmaantumista.

– Kaulasuonten ultraäänitutkimus on suhteellisen edullista ja tulevaisuudessa sillä voitaisiin laajemminkin seuloa sydän- ja verisuonitauteja varhaisessa vaiheessa. Laitteiden kehitys ja halpeneminen edesauttavat tätä, Raitakari visioi.

– Sydämen kalkkipitoisuuden tietokonetomografiakuvaus sen sijaan on kalliimpi tekniikka, mutta jo kaulavaltimoiden kuvaus antaa viitteitä verisuonten ateroskleroosin asteesta. Molempien tekniikkojen avulla voidaan tunnistaa oireettomia verisuonimuutoksia.

Suomi on ihanteellinen maa kohorttitutkimukselle: yhteiskunta on organisoitunut ja viranomaisrekisterit ovat tarkat.

Menestystä monella saralla

Vaikka Turku on ollut opiskelujen alusta lähtien Raitakarin asemapaikka, vuodet 1997–1999 hän vietti postdocina Australian Sydneyssä. Raitakari työskenteli Royal Prince Alfred -sairaalassa kardiologian osastolla, jossa hän tutustui verisuonten ultraäänikuvaukseen. Tekniikasta tuli myöhemmin yksi Sydäntutkimuskeskuksen tärkeimmistä tutkimusmenetelmistä

– Royal Prince Alfred -sairaala oli tuolloin edelläkävijä kuvantamistutkimuksissa ja käytti ensimmäisten joukossa ultraääntä verisuonten tutkimiseen, Raitakari kertoo.

Kansainvälinen yhteistyö on laajentunut i3C-konsortion myötä. Vuonna 2009 käynnistyneessä konsortiossa on Turun yliopiston lisäksi mukana viisi kohorttia Yhdysvalloista ja yksi Australiasta.

Konsortion kautta partnereiden käytettävissä on jopa 40 000 henkilön kattavat kohortit. Datakeskukset sijaitsevat Yhdysvalloissa ja Turussa. Sydäntutkimuskeskuksella on yhteistyössä keskeinen rooli.

– Suomi on ihanteellinen maa kohorttitutkimukselle: yhteiskunta on organisoitunut ja viranomaisrekisterit ovat tarkat. Meidän datamme on poikkeuksellisen täsmällistä ja luotettavaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Australiassa tietoja tutkimushenkilöiden sairastavuudesta on vaikeampi saada. Konsortio mahdollistaa tietojen yhdistämisen, jolloin saadaan lisää voimaa tilastoanalyyseihin.

Vuonna 2007 Sydäntutkimuskeskuksen johtajana aloittanut Raitakari toimi akatemiaprofessorina vuodet 2012–2016. Heti akatemiaprofessuurin jälkeen lykästi ERC-rahoitushaussa. Raitakari sai yhden Euroopan kilpailluimmista rahoituksista – viisivuotisen ERC Advanced Grants -rahoituksen. Rahoitus myönnetään asemansa vakiinnuttaneille tutkimusjohtajille, joille on jo kertynyt huomattava määrä saavutuksia tutkijan uralla.

Raitakari ja genetiikan akatemiaprofessori Craig Primmer olivat Turun yliopiston ensimmäiset tutkijat, joille myönnetään kyseinen, noin 2,5 miljoonan euron rahoitus.

Rahoitushaku ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu.

– Kohdallani neljäs hakukerta tuotti tuloksen. Pystyin jatkojalostamaan aiempia hakemuksia ja hiomaan ne huippuunsa, Raitakari summaa onnistumisen avaimia.

Myönnetyn rahoituksen turvin toteutetaan laaja väestötutkimus. Kolme sukupolvea käsittävässä tutkimuksessa selvitetään vanhempien tupakoinnin, ympäristömyrkkyaltistusten ja psykososiaalisen stressin vaikutuksia lasten ja lastenlasten terveyteen.

– Hankkeessa tutkitaan epigeneettistä periytymistä, joka tarkoittaa geenien toiminnan tilojen – ei siis pelkästään geenien – periytymistä. Perinnöllisyysteoreetikko Jean-Baptiste Lamarckin ajatukset hankittujen ominaisuuksien periytymistä on viimeaikaisten eläintutkimusten perusteella otettava uudelleen tarkasteluun. ERC-hankkeessa pyrimme osoittamaan epigeneettisin mekanismein tapahtuvaa periytymistä ihmisillä. Jos onnistumme, tämä muuttaa nykykäsityksen periytymisestä ja evoluutiosta.

– Nyt myönnetyn rahoituksen turvin pääsemme kuitenkin vasta alkuun. Toteutamme rahoituksen avulla datankeruuvaiheen, kokonaisuudessaan tutkimuksen hinta noussee jopa 10 miljoonaan euroon, Raitakari arvioi.

Tutkimuksen kenttävaihe kestää 1,5 vuotta ja se valmistunee vuonna 2019. Tämän jälkeen aineistoa analysoidaan ja alustavia tuloksia voi odottaa vuosina 2020–2021.

– Kohorttitutkimuksen aikajänne ei osu yksiin projektiluontoisen tutkimusrahoituksen kanssa, jossa rahoitusta annetaan lyhytkestoisille hankkeille. Hiirillä tehdyissä epigenetiikkaa tutkivissa kokeissa luottavia tuloksia saadaan jo muutamassa vuodessa, ihmisen seurannassa puhutaan vuosikymmenistä.

Vaikka rahoituksen jatkuvuus on toisinaan epävarmaa, Sydäntutkimuskeskus on yksi Turun yliopiston tutkimuksen huipuista. Vuoden 2016 tutkimuksen kokonaisarvioinnissa keskus arvioitiin julkaisujen vaikuttavuuden perusteella yliopiston toiseksi parhaaksi – vain valtakunnallinen PET-keskus pärjäsi paremmin.

Miten sydänprofessori sitten ylläpitää omaa sydän-ja verisuoniterveyttään?

– Olen nyt golfannut nelisen vuotta. Kentällä tulee käveltyä helposti kymmenenkin kilometriä. Riippuen tietenkin lyöntien tarkkuudesta, Raitakari naurahtaa.

Vastapainoa tutkimustyölle tuo myös musiikkiharrastus.

– Soitan Pets and Boys nimisessä työpaikkaorkesterissa. Keikkailutahti on verkkainen: keikkoja kertyy vuodessa kolmesta neljään. Instrumenttini on koskettimet ja bändissä pääsen verestämään nuoruuden pianotuntien oppeja.