Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Muinainen Turku makaa Koroisten mullassa

Historiankirjat tuntevat huonosti rautakauden lopun ja Turun kaupunkivaiheen välisen ajanjakson. Pimentoon jäänyttä aikakautta valottaa Aurajokilaaksossa Koroistenniemi. Tutkijoiden mukaan Koroisten-kautta 1200-luvulla voidaan pitää taitekohtana Suomen historiassa.

Turun historian monimuotoisuus oli hyvin esillä kaupungin viettäessä hiljattain perustamisensa 790-vuotisjuhlaa. Turun perustamisajankohtana pidetään virallisesti vuotta 1229, mutta historiantutkija Kirsi Salosta tämä lähinnä huvittaa.

– Eihän Turkua nyt silloin ole perustettu, historioitsija naurahtaa.

– Aiempi käsitys oli, että piispanistuin olisi siirretty jo vuonna 1229 Nousiaisista nykyisen Turun kohdalle, mutta ei kai siihen oikein kukaan enää usko. Arkeologisestikaan väitteelle ei ole mitään tukea, sanoo arkeologian yliopistonlehtori Janne Harjula.

– Niin, Turun kaupunki perustettiin joskus 1300-luvun tienoilla, täydentää arkeologian professori Visa Immonen.

Koroisissa luotiin Suomen seurakuntarakenne

Turun yliopiston yleisen historian professori Salonen ja arkeologit Harjula ja Immonen tietävät, mistä puhuvat. Kolmikko työskenteli vuosia hankkeessa, jossa käytiin perusteellisesti läpi yli sata vuotta tutkimatta olleiden Koroistenniemellä tehtyjen arkeologisten kaivausten aineistoja nykyaikaisin menetelmin.

Salosen, Immosen ja Harjulan mukaan Koroisten tutkimushistoria on sekava, ja lukuisista kaivauksista huolimatta alueen historian kokonaiskuvaa luovat julkaisut ovat puuttuneet tyystin.

– Koroistenniemellä sijaitsi 1200-luvun alkupuolelta aina 1300-luvun taitteeseen asti Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus, tuomiokirkko ja piispallinen residenssi. Alue on siis historiallisesti todella poikkeuksellinen tutkimuskohde. Koroisista käsin on johdettu Suomen kristillistymistä ja kirkollisen hallinnon muovautumista, Salonen avaa alueen merkitystä.

Esinetutkimukseen keskittyneet Immonen ja Harjula käynnistivät vuonna 2012 yhdessä rakennusarkeologi Tanja Ratilaisen kanssa hankkeen ”Keskiajan sarastaessa – Turun Koroisten 1200-luvun piispanistuin ja kristillinen kulttuuri Suomessa”. Tutkimusaineisto koostuu Hjalmar Appelgrenin sekä Juhani Rinteen 1800–1900-lukujen taitteessa keräämästä arkeologisesta esineistöstä.

– Törmäsimme kaikki aiemmissa tutkimuksissamme Koroisten aineistoihin, joita ei kuitenkaan ole aiemmin kokonaisuutena julkaistu missään. Siitä lähti idea, että tämä aineisto pitää saada yhteen pakettiin ja saattaa valmiiksi yksi tärkeä palikka niin Turun kuin koko Suomen historiassa, Immonen taustoittaa.

Koska Koroinen on historiallisen aikakauden kohde, mukaan tarvittiin myös historioitsija, ja keskiajan historiaan perehtynyt Salonen liittyi projektiin vuonna 2013. Salonen on aiemmin työskennellyt Vatikaanin arkistoissa, joiden asiakirjoja hyödynnettiin Koroisten historiaa avaavassa hankkeessa.

– Asiakirjoista käy ilmi, että Koroisten ensimmäinen piispa Tuomas oli todella aktiivinen 1220–30-luvuilla – hänen aikana Suomeen luotiin seurakuntarakenne. Hänen seuraajiensa aikana taas perustettiin tuomiokapituli, joka oli ikään kuin viimeinen sinetti sille, että alueella oli virallinen hiippakunta. 1260–1270-lukujen taitteessa aletaan puhua Turun hiippakunnasta, kun aiemmin se kulki nimellä Suomen lähetyshiippakunta. Tämä kaikki on tapahtunut Koroisissa, Salonen kertaa.

Vuosien työn jälkeen Koroisten aineisto saatiin monikymmenpäisen tutkijajoukon voimin yksiin kansiin, kun syksyllä 2018 julkaistiin teos Koroinen. Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus.

Harjula, Immonen ja Salonen kertovat, että Koroisten aineistoihin liittyvää tutkimusta tehtiin paljon myös talkoovoimin. — Tässä näkyi aito intohimo aiheeseen. Suurin osa tutkimusryhmästämme on turkulaisia. Totta kai meillä on erityinen kiinnostus kotipaikkakuntaamme ja sen historiaa kohtaan, Immonen sanoo. Kuva: Hanna Oksanen.

Elämää Koroisissa

Vaikka Koroinen on ollut ennen kaikkea kirkollinen kohde, monet löydöt kertovat myös menneisyyden arjesta.

– Niemellä on oleskellut sotilaita, ja siellä on ehkä myös taisteltu. Alueella on käyty kauppaa, ja siellä on vieraillut miehiä ja naisia eri yhteiskuntaluokista, tutkijat luonnehtivat.

Koroisissa on ollut kivi- ja puurakennuksia, joista on jäänyt paljon arkeologista aineistoa. Tästä voidaan päätellä, että niemellä on ollut säännöllistä asutusta.

Alueelta on myös löytynyt enemmän 1200-luvun rahoja kuin mistään muualta Suomesta, mikä kertoo sen toimineen vireänä kaupankäynnin keskuksena. Ajatusta tukevat lisäksi tietyt metalliesinelöydöt.

– Osa jäämistön metalliesineistä oli hansaliiton laivoista saatuja metalliosia. Niitä löytyi kaivausalueelta noin seitsemänkymmentä. Koroisissa on siis käytetty hautarakenteissa ja mahdollisesti myös muiden rakennusten rakenteissa hansalaivojen lankkuja. Tässä voi olla jotain symboliikkaa tai sitten se on puhdasta käytännöllisyyttä: Koroistenniemellä on käynyt isoja laivoja, joita on joko korjattu tai purettu. Siitä on saatu hyvää paksua lankkua rakennuksiin, Harjula pohtii.

Koroisten aineisto on tutkijoiden mukaan kaikin puolin poikkeuksellinen, ja siihen kuuluu huomattavan paljon ylellisyys- ja tuontiesineitä. Elämä keskiajan Koroisissa on siis ollut muutakin kuin jatkuvaa selviytymiskamppailua.

– Keramiikassa on keskieurooppalaista, saksalaista aineistoa, ja jäämistöön kuuluu myös esimerkiksi sirpale lasisesta öljylampusta, jollaisia ei ole muualta löytynyt, Immonen sanoo.

– Ylellisyydestä kertoivat myös ikkunalasit, jotka olivat tuohon aikaan todella harvinaisia. Ne olivat vieläpä maalattuja, eli vielä erikoisempia. Koroinen ei siis ollut ihan tavallinen kylä Aurajokilaaksossa, Salonen toteaa.

Ylellisyysesineitä paljon tutkinut Immonen kertoo, että hänelle projektin ikimuistoisin hetki sattui arkisesti tietokoneruudun edessä.

– Hetki liittyy heraldiseen tunnukseen. Kun tunnuksen näkee museossa pöydällä, se on hyvin pieni ja näyttää mustalta vaakunakoristeelta. Kun kävin esineitä tarkemmin läpi kuvista, käsittelin tietokoneella messinkikilven kuvaa niin, että sen värit tulivat esiin. Mustuneen pinnan alta paljastui sininen emalipinta, jossa on leijonan kuva. Heraldisen kuvion paljastuminen jäi erityisesti mieleen, koska ne ovat hyvin harvinaisia, eikä kuviota voinut havaita paljain silmin. Hetki oli aidosti jännittävä, Immonen muistelee.

Tuomiokirkko muuttaa Turkuun

Tänä päivänä Koroistenniemeä koristavat valkoisen muistoristin lisäksi vain kirkon perustukset sekä Aurajoen puolella piispanresidenssiin kuuluneen rakennuksen neliönmuodossa olevat perustuskivet.

– Koroisissa ehti olla kaksikin kappaletta puisia tuomiokirkkoja. Neliönmuotoinen iso kiviasetelma taas on luultavasti ollut jonkinnäköinen kuori, Salonen kertoo.

– Rinne kuvitteli siihen tornin, mutta siihen ei enää uskota, Harjula lisää.

– Tanja Ratilaisen tutkimuksessa selvisi, että Koroistenniemen käytön loppuvaiheessa 1400-luvun alussa kirkkoa alettiin rakentaa kivestä, mutta työt jäivät pahasti kesken, Immonen sanoo.

Tutkijoiden mukaan kivikirkon rakentaminen keskeytyi luultavasti siksi, että joenpenkereillä on ollut taipumus sortua.

– Koroisissa on selvästi yhdessä kulmassa tapahtunut sortuminen. Samoin rannassa nykyäänkin näkyvät neliömäiset rakennuksen pohjat ovat silminnähden kallistuneet jokeen päin. Koroisten aktiivisen käytön päättyminen liittyy luultavasti juuri tähän pengerten sortumiseen ja siihen, että alue on koettu liian vaaralliseksi, Harjula kertoo.

Turun tuomiokirkko on rakennettu kuitenkin jo ennen kuin Koroistenniemen sortumat ovat pakottaneet menneet sukupolvet hylkäämään alueen. Miksi siis tuomiokirkko siirtyi Koroisista nykyiselle paikalleen jo ennen 1300-lukua?

– Maankohoaminen on yksi selitys. Koroistenniemi alkoi olla sen verran matala, ettei se enää tarjonnut parhaita purjehdusreittejä, Immonen sanoo.

– Myös etäisyys linnaan on voinut vaikuttaa tähän. 1200-luvun viimeisellä vuosikymmenellä ryhdyttiin tekemään jonkinlaista aluesuunnittelua ja päätettiin, että Turun alueelle aletaan rakentaa kaupunkia, Salonen lisää.

Muinaiskaupunki Koroistenniemellä?

Ennen Koroisten-kautta Suomessa ei siis ollut selvää seurakuntarakennetta. Aikakautta edelsi Suomessa kyläkirkkovaihe, jolloin lukuisat kyläyhteisöt rakensivat pienempiä kirkkoja.

– Kristinusko oli toki levinnyt tänne jo aiemmin, ja Suomessa oli paljon kyläkirkkoja. Yksi esimerkki löytyy läheltä: Kaarinan Ravattulan Ristimäen kirkko on vanhin Suomesta löydetty muinaiskirkko. Juha Ruohosen johtama tutkimus Ristimäestä toimi myös eräänlaisena innoittajana tällekin projektille, Harjula kertoo.

Koroisten historia on kuitenkin muinaiskirkkojakin vanhempi.

– Pakanallisten hautojen ja esihistoriallisten löytöjen myötä voimme päätellä, että Koroistenniemi on ollut käytössä jo ennen kristillistä vaihetta. Tämä oli yksi tutkimuksemme merkittävimmistä tuloksista. Niemi on saattanut olla kultillisessa käytössä, siis jonkinlaisena palvontapaikkana, koska asutuksesta kertovaa keramiikkaa tuolta ajalta ei juurikaan löytynyt, Immonen pohtii.

Esineaineisto on kerätty yli vuosisata sitten rajatulta alueelta. Jos kaivauksia laajennettaisiin, saattaisi tutkijoiden mukaan Koroistenniemen todellinen merkitys paljastua.

– Suomesta ei ole onnistuttu löytämään yhtään rautakautista muinaiskaupunkia. On aina oletettu, että sellaisia löytyisi myös meiltä päin, koska niitä on löytynyt paljon Itämeren piiristä viikinki- ja ristiretkiajalta. Tutkimuksemme valossa on mahdollista, että Koroistenniemellä on ollut tällainen esikristillinen muinaiskaupunki, mutta tämän todentaminen vaatisi uusia kaivauksia, Harjula sanoo.

Ilmakuva Koroistenniemestä vuodelta 1938. Klikkaa isommaksi. Kuva: Museovirasto.

Artikkeli on osa Aurora-lehden Muuttuva Turku -sarjaa, jossa Turun yliopiston asiantuntijat tarkastelevat kaupungin historian ja nykyhetken ilmiöitä sekä luovat katsauksia tulevaisuuden Turkuun.