Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Louis Clerc: ”Suomi-kuvaa on rakennettu samoilla teemoilla 1960-luvulta lähtien”

”Kun myydään kuvaa kansakunnasta, täytyy ensin luoda kuva kansakunnasta. Mikä on Suomi? Mitä on olla suomalainen? Miten Suomea halutaan esitellä muille? Miksi? Maakuvan tavoitteet ovat yleensä taloudellisia: halutaan edistää vientiä, houkutella investointeja ja korkeasti koulutettua työvoimaa sekä lisätä matkailua. Kyse on myös kulttuurista ja yhteisen identiteetin rakentamisesta ja ylläpidosta.

Historioitsijana minusta on mielenkiintoista, että tämän päivän keskustelut siitä, millaista Suomea haluamme tuoda esille, ovat suurin piirtein samoja, joita käytiin 1960-luvulla ja varhemminkin. Suomi on yhtäältä arkaainen, alkuperäinen ja koskematon, toisaalta eurooppalainen huippuosaaja, jossa asuu järkevästi toimiva kansa. Kun muut tekevät ongelmista poliittisia sotkuja, suomalainen menee saunaan ja sen jälkeen ratkaisee ongelmat käytännönläheisesti järjen, tekniikan ja tieteen voimalla. Velat maksetaan ja lakeja noudatetaan.

Aikaisemmin ajattelin klassisen ulkopolitiikan historioitsijan tavoin, että Suomi-kuva on puhtaasti poliittinen prosessi, propagandaa. Nyt tiedän, että se on paljon enemmän. Minusta on kiehtovaa tutkia, kuinka kokonainen yhteiskunta heijastuu ulkomaille ja pyrkii esittäytymään muille.

Suomi-kuva on tärkeä ulkopolitiikan väline. Olen tutkinut erityisesti kylmän sodan aikaista Suomi-kuvaa, joka rakentui puolueettomuuden retoriikalle. Neuvostoliitolle Suomi esitettiin lojaalina partnerina, joka hyvän ystävän tavoin noudattaa yhteistä sopimusta. Länteen piirrettiin kuvaa luotettavasta ja puolueettomasta länsieurooppalaisesta valtiosta. Nyt yleisönä on koko maailma.

Puolueettomuus tai pyrkimys sitoutumattomuuteen näkyy Suomi-kuvassa edelleen. Esimerkiksi Nato-kannatusluvut viittaavat ajatukseen, että Suomen on hyvä pysyä ulkopuolella.

Kieli, jota vain harvat osaavat, on Suomi-kuvan kannalta hyvä asia. Suomalaiset pystyvät muokkaamaan sitä, mitä maailmalla Suomesta tiedetään.

Snellman opetti, että pienen maan ja kansan on puhallettava yhteen hiileen yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, Suomessa on helppo saada saman pöydän ääreen poliitikot, talousvaikuttajat ja kulttuuri-ihmiset. Samaa mieltä ollaan harvoin, mutta yhteydenpito on helppoa. Vaikka pienen maan resurssit ovat rajalliset, suomalaiset pärjäävät, kunhan käytetään kaikki voimavarat keppihevosista paperikoneisiin ja oopperalaulajiin.”

Poliittisen historian professori Louis Clerc on tutkinut muun muassa kansainvälisten suhteiden historiaa, julkisuus- ja kulttuuridiplomatiaa sekä Suomen ulkopolitiikkaa. Lokakuussa Ranskan valtio myönsi Clercille Ordre des Palmes académiques -ritarikunnan kunniamerkin tunnustuksena hänen työstään Suomen ja Ranskan välisten kulttuurisuhteiden edistämiseksi.