Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Katja Anttila on lohikalojen uintivalmentaja

”Tutkin viime kesänä Norjassa lohikalojen kutuvaellusvaihetta ja erityisesti sitä, miten vaeltavat kalat pystyvät kohtaamaan ympäristön lämpötilanmuutoksia. Tutkimuksessa selvisi, että jo kahden asteen veden lämmönnousu aiheutti kaloille rytmihäiriöitä. Lohi, jolla on rytmihäiriöitä, ei tietenkään selviä kutuvaelluksesta, jossa sen on jaksettava uida vastavirtaan merestä koskien halki kotijokensa yläjuoksulle.

Ympäristöongelmat, kuten vesistöjen lämpeneminen, rehevöityminen ja happikato käyvät myös kasvatettujen lohien sydämen päälle. Kasvatetun lohen sydämen toimintakyky on villiloheen verrattuna paljon heikompi alun alkaenkin: sen sydän on muun muassa pienempi ja sitä ympäröi paksumpi rasvakerros.

Kesällä aloitan Koneen Säätiön rahoittaman tutkimuksen, jossa selvitän, voiko kasvatettujen kalojen sydämen toimintakykyä parantaa treenaamalla ja auttaisivatko uintiharjoitukset kaloja sietämään paremmin vesistöjen lämpenemistä ja happikatoa.

Treenauksen toteuttaminen on aika yksinkertaista. Siinä hyödynnetään kalojen luontaista taipumusta uida vastavirtaan. Kun virtausta lisätään kalojen kasvatusaltaassa, kalat uivat nopeammin. Tavoitteeni on löytää eri kalalajeille optimaaliset treenausohjelmat – ei liikaa treeniä mutta kuitenkin vaikuttavia tuloksia.

Uskon, että treenauksesta on hyötyä kaikille kasvatettaville kaloille. Luonnonvesiin istutettavaksi kasvatetut kalat eivät pärjää lämpenevissä vesissä, jos niiden sydämen toimintakyky on heikentynyt. Uintiharjoitukset vahvistavat sydäntä ja kohottavat kuntoa, mikä auttaa kaloja sekä saalistamaan että pakenemaan saalistajia.

Treenaus parantaa myös ihmisten ravinnoksi kasvatettavien kassilohien elämänlaatua. Kassilohilla on taipumus muuttua seuraavaa ruoka-annosta odotteleviksi sohvaperunoiksi, joten uintiharjoitukset kohottavat myös niiden kuntoa.

Lohi on melko plastinen kala eli se pystyy jonkun verran muuttamaan sopeutumiskykyään ympäristön muuttuessa. Toisin kuin esimerkiksi ahven ja särkikalat, paikkauskollinen lohi ei voi kuitenkaan vaihtaa maisemaa vesien lämmetessä. Lohen tulevaisuus riippuukin siitä, millaisia suojelutoimenpiteitä me niihin kohdistamme. Villilohet tarvitsevat vaellusreiteilleen kylmiä suojapaikkoja, joissa ne voivat levätä ja kerätä voimia. Meidän on huolehdittava myös kasvatettujen lohien hyvinvoinnista samalla kun kasvatusta kehitetään ympäristöystävällisemmäksi.”

Katja Anttila
Eläinfysiologian erikoistutkijalle Katja Anttilalle, kalastajan tyttärelle, kaikki kalat ovat arvokkaita. Lohella on kuitenkin hänen sydämessään erityinen paikka. Tutkimalla Itämeren ympäristöongelmien vaikutuksia kalojen sydämen toimintaan hän haluaa selvittää, kuinka hyvin ja millä edellytyksillä eri kalalajit pystyvät sopeutumaan elinympäristönsä vääjäämättömään muutokseen.