Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Hyvinvointivaltio kamppailujen kohteena

Nykyään todetaan usein, että hyvinvointivaltio on ”rikki”, tiensä päässä tai muuttunut kilpailuvaltioksi. Sävy on deterministinen, sillä muutos näyttää tapahtuvan vääjäämättömän luonnonvoimaisesti.

Yhtä vääjäämättömältä näytti monien silmissä viitisenkymmentä vuotta sitten hyvinvointivaltion rakentaminen Suomessa. Jotkut mielsivät tulonsiirtojen lisäämisen ja sosiaaliturvan parantamisen kaltaiset uudistukset suorastaan pakon sanelemiksi ratkaisuiksi teollisen modernisaation synnyttämiin tarpeisiin ja ongelmiin.

Kuten sosiaalipoliitikko Pekka Kuusi asian klassikkoteoksessaan 60-luvun sosiaalipolitiikka (1961) ilmaisi, ”jos mielimme Ruotsin ja Neuvostoliiton – – välissä jatkaa omaa elämäämme, me olemme tuomitut kasvamaan”. Myös tämä ajattelutapa oli determinististä, vaikka sitä nykypäivästä poiketen siivittikin voimakas kasvuorientoitunut suunnitteluoptimismi.

1980-luvulla hyvinvointivaltiosta alettiin puhua projektina. Historioitsija Pauli Kettusen mukaan projekti-sana ilmensi käsitystä eri yhteiskunta- ja intressiryhmien laajasta sitoutumisesta hyvinvointivaltion rakentamiseen. Samalla se kuitenkin viittasi siihen, että projekti saattoi olla päättymässä ja hyvinvointivaltio uhattuna.

1980-luvulla hyvinvointivaltiosta alettiin puhua projektina.”

Tämänhetkisten kriisitunnelmien keskellä historioitsijat ovat ryhtyneet arvioimaan uudesta näkökulmasta hyvinvointivaltion syntyä Suomessa. Modernisaatiokertomuksen mukaisen vääjäämättömyyden tai yhteisen kansallisen projektin sijasta on avattu näkökulma ristiriitaisten etujen ja tavoitteiden, konfliktien ja kompromissien monisyiseen dynamiikkaan.

Kun historiantutkimus tekee näkyväksi menneisyyden ihmisille avoinna olleiden vaihtoehtojen laajan kirjon sekä kulloinkin mahdolliset, muttei välttämättömät asiantilat, voidaan kyseenalaistaa myös se, mikä nykyisyydessä näyttää annetulta ja itsestään selvältä.

Näin vältetään menneisyyden alistaminen nykyisille maailman jäsentämisen tavoille. Samalla hyvinvointivaltion nykyisyys aukeaa kohti tulevaisuutta avoimena ja siten muutettavissa olevana.

Marja Jalava
Kirjoittaja on kulttuurihistorian professori.