Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Tutkimusmatkalla vuodesta 1994
Hae

Hanna Meretoja: ”Kertomukset muovaavat mahdollisen tajuamme”

”Minua kiinnostaa se, mitä kertomukset tekevät meille: miten me kertomusten kautta ymmärrämme, keitä olemme ja mikä meille on mahdollista.

Todellisuuden tulkinta kertomusten kautta on olennainen osa ihmisenä olemista. Kertomus on ihmisen tapa jäsentää ajassa olemista: kertomusten avulla kytkemme sen, mitä olemme aikaisemmin kokeneet siihen mitä koemme nyt ja miten se mahdollisesti liittyy tulevaan. Se, millaisia muotoja kertomukset saavat, määrittyy historiallisesti ja kulttuurisesti.

Kertomusten merkitys nykymaailmassa on valtava. Tarinapuhetta käytetään politiikassa, mainonnassa ja mediassa, jossa kertomukset myyvät paremmin kuin vaikkapa vaikeasti hahmotettavat asiatekstit. Oma elämä ja kokemukset pitäisi pystyä brändäämään parin virkkeen mittaiseksi sosiaalisessa mediassa helposti jaettavaksi kertomukseksi.

Elämän monimuotoisuutta yksinkertaistavat kulttuuriset kertomusmallit esimerkiksi hyvästä elämästä, menestyksestä tai sukupuolesta ohjaavat toimintaamme ja asenteitamme meidän tiedostamattamme. Ne myös paineistavat meitä yksinkertaistamaan monisyiset kokemuksemme helposti myytäväksi kertomukseksi.

Vallitsevat kertomusmallit kyseenalaistuvat kirjallisuudessa. Kaunokirjalliset ja historialliset kertomukset muovaavat mahdollisen tajuamme. Mahdollisen tajua on myös kyky kuvitella, miten asiat voisivat olla toisin. Kaunokirjalliset kertomukset voivat avartaa mielikuvitustamme ja auttaa hahmottamaan omia kokemuksiamme ja maailmaa uusista näkökulmista.

Uudessa tutkimushankkeessani kehitämme uudenlaista kirjallisuusterapiaa, johon kytkeytyy yhteistyö Tyksin, Turun kaupunginkirjaston ja Kirjan talon kanssa. Vaikeaksi mielletyn kirjallisuuden kertomuksilla on siinä keskeinen rooli. Hypoteesini on, että oman olemisen tavan etsimisessä erityisen hedelmällistä on kirjallisuus, joka ei tarjoa valmiita vastauksia vaan pikemmin uudenlaisia kysymisen tapoja esimerkiksi auttamalla meitä tiedostamaan meitä ympäröiviä kulttuurisia kertomusmalleja ja sanoittamaan monimutkaisia, vaikeasti sanoitettavia kokemuksiamme.

Toivon, että ihmiset ottaisivat vallitseviin kertomusmalleihin kriittistä etäisyyttä, haastaisivat niitä. Kirjallisuudentutkijana haluan tarjota ihmisille välineitä etsiä omaehtoisempia tapoja hahmottaa maailmaa, kertoa omista kokemuksistaan, auttaa löytämään uusia tapoja toteuttaa itseään – ja näkemään, että on paljon erilaisia mahdollisia tapoja ymmärtää, mitä on hyvä elämä.”